Geo lenses, photoshoot planning and new friends!


Eilen istahdin alas Henrik Mikanderin ja Carlos de Cozarin kanssa paikallisessa baari/cafeteria Cup & Pintissa. Aloimme suunnitella kuvausta, joka sisältää monia muuttuvia tekijöitä. Aiomme luoda jonkinlaisen luonto-olennon, ja toimin kuvauksessa mallina. Shootin olisi tarkoitus tapahtua toukokuun tienoilla ja tyylinä on paljolti fantasia. Ulkona on oltava hiukan lämpimämpää ja lisäksi tarvitsemme sopivaa lehvästöä ja muuta kasvustoa ympäristöön. Carlos toimii pääkuvaajana Henrikin tehdessä valot, mutta myös Henrik kuvaa jonkin verran! Rakastan työskennellä useamman kuin yhden kuvaajan kanssa, sillä on äärimmäisen mielenkiintoista nähdä, kuinka eri kamera ja muu laitteisto toimii samoissa puitteissa. (Alla kuva, jonka Henrik nappasi testiksi Cup & Pintissa.)

Yesterday I sat down with Henrik Mikander and Carlos de Cozar at a local bar/cafeteria Cup & Pint. We started planning a photoshoot that has lots of variables. We'll be creating this "nature creature" thing that I'll be modelling. The photoshoot is going to happen around May and the style is pretty much fantasy. It has to be at least a bit warmer outside and we need some proper looking foliage and other growth. Carlos will do the main shooting while Henrik assists with the lights but also Henrik will do some shots! I always love to work with more than photographers since it's very interesting to see how different camera's and equipments work at the same surroundings. (Below a picture that Henrik shot as a test at Cup & Pint.)


Kahvittelun jälkeen tapasin Vesnan, serbimallin, joka asuu nyt Turussa. Damn, mikä nainen! Hän oli aivan mieletön! Meillä oli todella paljon yhteistä ja juttua riitti vaikka kuinka. Moraalikäsityksemme ja elämänkatsomuksemme olivat melko yhteneväiset. Hän oli kovin kaunis: Rakastan hänen kapeita kasvojaan ja solakkaa olemustaan yhdistettynä eloisiin ja tulisiin suklaanruskeisiin silmiin. Ihastuttavinta oli persoona, joka lämmössäänkin sisälsi itsenäisyyttä ja suoraselkäisyyttä. Toivottavasti näemme uudelleen pian!

After that I met Vesna, a serbian model who lives in Turku. Damn, what a lady! She was so awesome! We had much incommon and there was so much to talk about. We shared a common moral and principles of life. She was very beautiful: I just love her narrow face and slender essence, combined with the high-spirited and fiery chocolate brown eyes. The most I loved her personality that was - even in all its' warmth - very independent and upright. I hope we'll meet again soon!


Tänään otin jokusen kuvan ihan vain omaksi huvikseni. Ensin otin piilolinssien kanssa, mutta sitten ilman. Omat silmäni ovat aina olleet mielestäni ihanat auringon pienentäessä pupillini. Silloin väri tulee esiin hienosti! Linssit ovat mallia GEO XTRA WT-B62

Today I took some photos just for my own fun. At first I used some contact lenses but quite soon I decided to go without them. I've always liked my own eyes in sunlight since my pupil narrows so strongly. That's how the true color of my eyes can be seen well and it looks neat! The lenses are GEO XTRA WT-B62.












5 kommenttia:

Hair products



"Miten sun hiuksesi eivät tipu pois? Mitä taikoja sä käytät niiden hoitamisessa?" Tämä on yksi useiten kuulemistani kysymyksistä. On totta, että käsittelen hiuksiani paljon. Suoravärit vaativat ylläpitoa ja vaalentamista. Sillä on oma hintansa.

Tässä postauksessa kerron joistakin tuotteista, joita käytän pitääkseni hiukseni niin terveinä kuin mahdollista.

"How come your hair won't drop off? What magic do you use to take care of them?" This is one of the most common questions I hear. It's true that I treat my hair a lot. Direct coloring demands maintaining and blonding. It has its price.

This post contains information about some products that I use to keep my hair as healthy as possible.


Huom! Pahoittelut tuosta punaisesta varoitustekstistä. Kyseessä on konflikti Bloggerin ja Facebookin välillä. Lue lisää.
Note! Sorry about the red "Security warning". It's a conflict between Blogger and Facebook. Read more.





Urban Culture: Silk Styler

Kevyesti pitoa antava ja silottava kreemi. Saa hiukset tuntumaan pehmeämmiltä ja näyttämään sileämmiltä. Hidastaa hiukan kuivattamista tosin. Tuote sisältää muun muassa manteliöljyä.


Smoothening and light hold giving creme. Makes the hair feel softer and look silkies. Slows down the drying operation a bit, though. The product contains for example almond oil. 


Wella ProSeries: Frizz Control

Hiuksiin jätettävä hoitotuote, joka kontrolloi karkailevia hiuksia ja saa ne näyttämään pehmeämmiltä. Tämä on mukava tuote etenkin, jos tahdon saada suoristetut hiukseni näyttämään todellakin suorilta.

Leave-in cream that controls unruly hair and gives a smoother look. This product is nice especially if I want straightened hair to really look straight.

Wella ProSeries: Heat & Shine

Lämpösuojaava ja hieman kiiltoa antava spray. Tämä on ollut kyllä ihan kätevä tuote ja olen huomannut myös eron käyttämisen ja käyttämättömyyden välillä.

Shine adding heat protector spray. This has been quite handy product, and I've noticed also the difference between using and not using.

Aussie: 3 Minute Miracle

Vikkelä tehohoito, joka vaikutusaikaansa nähden tekee kieltämättä oikein hyvää hiuksille. jättää pitemmäksi aikaa, tuloskin paranee. Tätä löytyy yleisesti rakennekorjaavana
ja lämpökäsittelyn vahinkoja korjaavana versiona ainakin.

Quick deep treatment that it pretty good compared to the absorbing time. If you leave it even more than three minutes, results are even better. The series has versions for at least reconstruction and heat damaged hair.


TIGI Bed Head: Ego Boost

Haaroittuvien latvojen korjaamiseen tarkoitettu neste. Tigin yleiseen laatuun nähden tuoksu ei ole ihan niin mehukas kuin yleensä. Tuote lupaa sulkevansa hiussuomuja, pehmentävänsä ja suojaavansa hiuksia. En ole ihan varma, olenko koskaan huomannut mitään suurta eroa. Mutta tämä riittoisa puteli nyt kuitenkin on käytössäni.

A split-end mender liquid. Compared to usual Tigi quality, this one does not have as juicy scent as Tigi's products usually do. The product promises to seal, smooth and protect your hair. I'm not sure if I've noticed any big changes. But this bottle has lasted long and it's still in use, anyways.


Schwarzkopf Gliss: Hair repair/Total repair

Gliss-sarjan hiuksiin jätettävä hoitosuihke, joka on tarkoitettu kuiville ja vahingoittuneille hiuksille. Mainostaa itseään 19 eri korjaavan ainesosan sekoitukseksi. Se kyllä tuntuukin ihan mukavasti. Tämä on päivittäinen vakiotuotteeni.

A balsamspray of the Gliss series, ment for dry and damaged hair. This product has complex with 19 ingredients. And the results can be seen, I'd say. This is a product that I use daily.

Four Reasons: Repair Treatment

Four Reasons on peruskiva merkki, jota voisi verrata esimerkiksi Aussieen. Parhaat tulokset saa, kun käyttää tuotesarjaa kokonaisuutena. Four Reasonsin korjaava tehohoito jätetään hiuksiin 15 minuutiksi ennen huuhtelua. Mitä pitempi vaikutusaika, sitä paremmat tulokset.

Four Reasons is basic good quality brand that one could compare for example to Aussie. The best results can be received when the products of the same series are used together. Four Reason's Deep Treatment is left for 15 minutes before rinsing. The longer you let it stay the better the results.

InStyler Professional Line: Sérum Perfecteur de Brilliance

Olen syyllistynyt televisio-osteluun, mutta en edes häpeä. Hiuksieni kähertämisessä, muotoilussa ja suoristamisessa käytän Twinsistä tuttua InStyleriä. Itse laitekin on oikein kiva, mutta sen mukana tullut kiiltoseerumi on ollut oikeastaan paras hiustuotteistani. Se on lämpösuojaava ja samalla antaa oikeasti mielettömän kiillon sekä hoitaa pörröisyyden pois. Sääli vain, että pieni 50 ml puteli maksaa maltaita yksinään, muistaakseni n. 30 e. Omani on miltei loppu, joten säästän sitä erityistilanteisiin.

I admit being guilty for TV-shopping but I'm not ashamed. When curling, straightening or forming my hair I use the InStyler that I offered from Twins. The machine itself is very nice, too, but the shine serum that came along with the InStyler is probably the best hair product I've had. It has a heat protection and at the same time it controls frizzyness and gives a marvolous shine. Too bad that this little 50 ml bottle is very expensive, around 30 euros if I remember right. My own is almost finished so I'm saving it for special occasions.

-----

Vaikka käyn suihkussa päivittäin, pesen hiukset parin päivän välein. Vaaleasta osasta hopeashampoolla, muualta aina jollakin satunnaisella, niin hopeashampoota ei mene hukkaan. Normaalisti laitan hoitoainetta koko hiuksen pituuteen. Vähintään kerran viikossa teen tehohoidon. Pesun jälkeen annan hiusten kuivua hetken aikaa luonnollisesti. Sen jälkeen laitan Wellan Frizz Controllin tai Silk stylerin, hiukan maun mukaan. Lisäksi suihkautan hiukan Glissin hiuksiin jätettävää suihketta. Kun hiukset ovat melko kuivat, lisään lämpösuojan ja föönaan tyven pää alaspäin saadakseni nostetta. Vältän latvojen föönaamista, jotta ne eivät kuivuisi.

Even though I shower daily, I wash my hair every second day. The icy blond parts I wash with silver shampoo and the other parts just with some random shampoo so that the more expensive silver shampoo won't be wasted. Then I use the conditioner to both roots and endings. At least once a week I use some deep treatment. After the wash I let my hair to dry naturally for a moment. Then I put Wella's Frizz controll or the Silk styler, depending on what I want that day. I also spray a bit of that Gliss leave-in conditioner. When my hair has dried a bit I add the heat protect and blow dry, head downwards to lift the roots. I avoid blow drying the endings so that they wouldn't get too dry.
 

2 kommenttia:

Haaste 3



Viettelen sunnuntaita ja teen parhaani rentoutuakseni. Oli eilen todella hauskaa Akin ja Jonnen kanssa: etkoilimme meillä ja katselimme hupaisia youtubevideoita sekä nautimme chili-suklaa -viiniä. Linnut ovat olleet hyvin seurankipeitä tänään ja viettäneet aikaansa paljon olohuoneen puolella. Yleensä ne viihtyvät enemmän lintuhuoneessa. Pikkuinen Nipsu tuli tutkimaan koskettimiakin.

I'm spending my sunday trying to relax. I had great time yesterday with Aki and Jonne: we began watching youtube videos and drinkin chili chocolate wine at our place. My birds have been demanding a lot of attention today. Usually they like to stay at the bird room and aviary but today many of them came to visit livingroom. Little Nipsu even explored the keyboard.

Sain Jenniltä haasteen. Kiitos siitä! Näitä on aina hauska tehdä. Haaste on tuo aiemmista tuttu yhdentoista kysymyksen haaste, jonka olen tehnyt pari kertaa. Niinpä en tällä kertaa tee uusia kysymyksiä tai tägää. Kysymykset olivat todella mielenkiintoisia!

Jenni gave me a challenge! Thank you! I love doing these. It's the same eleven question challenge that I've performed earlier - so I decided not to create more questions or tag. Since the questions were in finnish, I will reply them in finnish.




1. Kerro kolme parasta tapaa viettää vapaa-aikaa!
- Rentoutumalla ja lepäämällä
- Tekemällä jotakin hauskaa ja samalla hyödyllistä (esim. omalla kohdallani lintuartikkeleiden kirjoittelu tai vaikka bloggaaminen.)
- Tapaamalla ystäviä


2. Jos saisit valita, kuolisitko palaen tulessa vaiko pakkasessa jäätyen, niin kumman tavan valitsisit?
- Jäätyisin mieluummin. Veikkaan sen olevan vähemmän kivuliasta. Ja jälki on vähemmän nasty.

3. Kerro jokin muisto lapsuudestasi! 
- Olen perheeni kuopus. Minä, siskoni ja veljeni jahtasimme toisiamme ja leikimme. Juoksimme vanhempiemme parisängylle ja hypimme. Isoveljeni kamppasi isosiskoni, ja isosiskoni lensi minua päin niin, että hänen hampaansa upposivat päähäni. Muistan, kun itkin sängynreunalla ja länttäsin kämmenen haavakohtaan ja nähdessäni koko käteni aivan veren peitossa aloin kirkua minkä keuhkoistani sain. Äiti lähti viemään minua ja siskoani lääkärille - siskolta kun lohkesi etuhammas tohinassa. Lääkärissä vielä nyyhkytin tikkien pelossa, mutta sitten lääkäri toi violettia liimaa ja kertoi, että silläkin voi saada haavan kiinni. Itku loppui ja innostuin, koska mikään ei olisi voinut olla niin coolia kuin violetti liima päässä - olihan violetti tuolloin sentään lempivärini! Nykyisin minulla on yhä jäljellä arpi, joka vaikuttaa hiukan sivujakauksen tekemiseen. Jos tietää mitä etsiä, sen näkee oheisesta kuvasta, mutta ei niin hyvin, että ihan oikeasti näkisi.

4. Millainen olisit miehenä?
- Varmaan melkoinen hurmuri, joka osaisi puhua tiensä vaikka läpi harmaan kiven. Karismaattinen, kenties hieman tavallista emotionaalisempi. Todennäköisesti tekisin johtotehtäviä. Saattaisin olla myös päätynyt muusikoksi.

5. Nimeä yksi luonteenpiirteesi, josta haluaisit päästä eroon.
- Tietynlainen herkkyys. Jos suutun, suuttumustila vaivaa koko päivän, vaikka tekisin mitä. Tärisen, olen ahdistunut ja hermostunut ja oloni on vapiseva. Haluaisin kyetä olemaan välittämättä aina välillä.

6. Typerin kirja, jonka olet ikinä lukenut?
- Yleensä lopetan aika nopeasti, jos kirja tuntuu typerältä. Ostin joskus teoksen 69 tapaa käyttää kuollutta prinsessaa. Se tuntui kiehtovalta luvatessaan suorasanaisuutta. Kuitenkin meininki oli jo niin härskiä pornoa ja inhorealistista kuvausta, että en nähnyt pointtia jatkaa. Kirja oli tarkoitettu ilmeisesti vain wänkkäysmateriaaliksi, ei juonelliseksi tekeleeksi. Ainakin sellainen olo minulle tuli. En tiedä tietty, sillä lakkasin lukemasta.


7. Kerro sinun mielestäsi merkittävin historiallinen tapahtuma?
- Kun ihminen oppi tuomaan abstraktin konkreettiseksi. Ajatuksen sanoiksi, mielessä soivan melodian lauluksi, päässä olevan kuvan taiteeksi.


8. Millaiset olisivat unelmiesi syntymäpäivä-juhlat, joihin saisit käyttää niin paljon rahaa kuin vain sielu sietäisi?
- Hui, vaikea! Minulla on niin paljon unelmia ja haaveita. Hmm... Kokeillaan tällaista. Pitäisin kunnon masquerade -bileet jossakin pitsihuvilassa. Pukukoodina olisi jokin oikein kunnon renessanssimeininki, tai miksei vaikka barokki. Jokaisella pitäisi olla naamiosilmikko. Alkupäivästä minua hemmoteltaisiin kuin jotakin prinsessaa, ajan mukaisessa hengessä. Minut vaatetettaisiin aamusta ja minulla olisi ihmisiä pukemassa korsetin päälle, laittamassa hiukseni yms! (Suihkun kuitenkin haluan. ;) Puuteria puuterin päälle ei ole minun juttuni.) Sitten tahtoisin olla läheisimpien ystävieni kanssa siten, että lojuisin divaanilla ja söisin heidän kanssaan cupcakeja, sokerihuurrettuja kirsikoita ja muuta vastaavaa. Illasta alkaisi kunnon naamiobileet ja ihmiset juhlisivat hurjasti, säädyttömästi, railakkaasti, eikä kukaan lähtisi selvin päin kotiin. Haluaisin, että jokainen päästäisi sisäisen primitiivisen puolensa irti ja uskaltaisi yhden päivän ajan olla villi. Seinien sisään jäisi ehkä sellaisiakin tekoja, joista ei niiden ulkopuolella puhuttaisi, mutta ajatuksissa käydessään ne herättäisivät virneen myöhemminkin. Tahdon, että vieraat tanssivat pöydillä, laulavat, tappelevat, rakastavat ja ehkä rakastelevatkin! Ja kaikki mielettömällä tyylillä, tajuttoman upealla estetiikalla ja ripauksella ajan mystiikkaa. Uah. <3 Me wants!

9. Surullisin elokuva-kohtaus?
En voi kertoa kohtausta spoilaamatta, mutta varmaankin Del Toron ohjaamassa Orpokodissa se hetki, kun äiti tajuaa lopussa, mitä todella on tapahtunut. Buriedin loppu oli myös sellainen, että porasin sen jälkeen ihan hillittömästi.

10. Ja sitten onnellisin elokuva-kohtaus?
Jostain syystä nyt tulee mieleen vain Pienen merenneidon loppu, jossa Ariel vielä hyvästelee Tritonin ja sanoo "Rakastan sinua, isä". Sitten alkaa se loppukuoromusa, ja Triton piirtää sateenkaaren häälaivan ylle.

11. Ostettu, teetetty vai itse-tehty? Perustele!
Tällä hetkellä ostettu, koska varani eivät riitä teetettyyn, enkä osaa tarpeeksi hyvin itse. :| Muutoin varmaan teettäisin. Jostain syystä osaan arvostaa usein enemmän jonkun toisen tekemää asiaa. 

Sitten muutama satunnainen tieto:

1. Itken useammin eläinten kuin ihmisten vuoksi.

2. Ihastelin hetki sitten dokumenttia muuntautuvasta mustekalasta, joka osasi imitoida rauskuja, merikäärmeitä, merivuokkoja ja mahtui äärimmäisen pieneen tilaan. Lisäksi otus vaihtoi väriä! Tämä dokumentti herätti jälleen minussa sen, että katsoin vain suu auki ja tuijotin tätä mieletöntä ihmettä. Luonto on jotain järjettömän siistiä!

3. Arvostan enemmän sitä, että tekee tyhmiäkin asioita ja kokee paljon kaikenlaista kuin että istuu turvallisesti aloillaan, eikä koe mitään.

4. Olen intohimoinen monin puolin. Niin tieteissä, taiteissa, projekteissa kuin fyysisestikin.

5. Jos joku ihminen on saanut elämässään todeta muista ihmisistä omassa mielessään "Mitäs minä sanoin", niin ainakin minä.

6. Linnuillani on yleensä ruoka-asiat paremmin kuin itselläni.

7. Isoäitini kuoli sairaalan viereisessä rakennuksessa, kun minut oli juuri tuotu päivystysosastolle kolme kuukautta kestäneen oudon ja lähes kuolemaan johtaneen keuhkokuumekauden vuoksi. (Myöhemmin tämä sairaus diagnosoitiin virheellisesti linnunpölykeuhkoksi, vaikka kyseessä oli mykoplasma. Tämä onkin jo pitempi tarina...) Äitini oli silloin minun vierelläni, ja minun on vaikea olla tuntematta asiasta ajoittain syyllisyyttä, vaikka tiedän itsekin, että se taisi olla ihan oikea ratkaisu.

8. ...Edelliseen jatkuen. Kohtaamieni vaaratilanteiden vuoksi minulla oli muinoin naishälytin. Se pieni härpäke, jonka voi laukaista hädän hetkellä, ja laite alkaa huutaa kuin kuolemaa tekisi. Sillä aikaa, kun minun keuhkojani kuvattiin, laukkuani pidellyt äitini oli onnistunut vetämään sokan irti ja aiheuttamaan järjettömän hälytysäänen TYKSissä. :D Hän ei tiennyt, mikä vekotin oli kyseessä, joten oli paniikissa vain pistänyt sen palasiksi.

9. Minun tekee tällä hetkellä hervottomasti mieli syödä loput suklaat jääkaapistamme, mutta lupasin Akille, että niitä olisi jäljellä vielä viikonlopun jälkeenkin, joten kärvistelen tuskissani.

10. Minun on vaikea ymmärtää, miksi joku haluaa nimetä lemmikkinsä stereotyyppisellä nimellä. Lintujen kohdalla en esimerkiksi koskaan antaisi omani nimeksi Tytyä, Pojua, Pollya tai muuta vastaavaa. Mutta kuka tykkää mistäkin, toisaalta. Ei vain sopisi itselleni. :) Joku toinen ei varmastikaan pidä ylierikoisista nimistä, joita tuppaan välillä harrastamaan. (Delirium, Vaulderie, Isis, Wryy jne.)

11. Toivon, että jonakin päivänä voin jakaa salaisuuteni kaikille.


5 kommenttia:

Neutrogena Visibly Clear & Ice cream tea


Kevät lähestyy ja valo tuntuu ihanalta! On monia asioita, joita voi tehdä piristääkseen arkea. Yksi näistä on tehdä hyvä aamiainen ja käyttää siihen hiukan mielikuvitusta. Aki teki tänään tällaista: Munaa juustolla, pop tarteja, valkosuklaa-pashaa, mineraalivettä sinkillä ja c-vitamiinilla - sekä kahvia hänelle ja minulle jäätelöteetä. Ei jää. Jäätelö! 

 Finnish spring is getting finally closer - and I just love that it's no longer full time darkness. There are so many things one can do to cheer up everyday life! One of them is to make a good breakfast and use some imagination. This is what Aki made this morning: Egg with cheese, pop tarts, white chocolate pasha, mineral water with zinc and vitamin c - some coffee for him and ice cream tea for me! Nope, not ice. Ice cream!

Kyseistä jäätelöteetä löytyi Citymarketista. Ostin samalla tuota sarjaa kolme pussia. IHQ vaahtokarkkia, HOLA chiliä sekä tuota M8 jäätelöä. Todella hyvää!

This ice cream tea was found at the local Citymarket. I bough three different flavours. IHQ Marshmallow, HOLA chili and M8 Ice cream. Delicious!
*Ihq comes from the finnish word "ihana", meaning lovely or adorable. Teenager girls shortened the word "ihku" ("eh-cu" or if you think about german, "ich-cu") and then again shortened the "ku" speech sound to "q". Previously the word ihq was mainly seen as cider up licking, on the streets drunk-peeing teen girls word but nowadays it has a humorous or even sarcastic tone.

 

Minulla on ollut aina hiukan ongelmia ihon epäpuhtauksien kanssa, joten päätin myös testata Neutrogenan Visibly clear-sarjan verigreippituoksua. Puhdistusainetta ja kosteusvoidetta! Tuoksu on jännän kirpeä ja siihen sekoittuu jokin mentholin kaltainen.

 Since I've always had some problems with my skin, I also decided to try out Neutrogena's Visibly clear series with the pink grapefruit scent. Cream wash and oil-free moisturiser! The scent is exitingly sharp and fresh and there's something that reminds of menthol.




Tänään ohjelmassa on rentoutumista ja chillaamista. Illalla menen Akin ja ystäväni Jonnen kanssa käymään ulkosalla. Voisi olla liituraitaa vaativa ilta!

Today I'm gonna just relax. In the evening I'll spend some time with Aki and my friend Jonne. This evening just might demand some pinstripe!





6 kommenttia:

Soulless / Making-of

Haluaisin kiittää kaikkia rohkaisevista kommenteista edelliseen postaukseen. :) Niitä tuli useampia kuin osasin arvatakaan! Tässä pientä piristystä viikonloppuun!

My last post was in finnish and contained some thoughts about jealousy and withering own personality so that no one wouldn't get hurt. I received many comments and wanted to say thank you for all the supportive comments! Here's something to cheer you people up! ^^

(See the previous post with more "Soulless" series pictures.)


Facebook-ryhmääni tulee Making-of -kansio, jonne lisäilen "kulissien takana" -materiaalia. Liittykääpä siis sinne. :)

There will be a Making-of photo album at my Facebook site soon! Feel free to join the site. :)

Rock on!

Shadow Self

0 kommenttia:

Kettuja ja pihlajanmarjoja



Voitko kuvitella sen tunteen, kun puret hampaitasi yhteen, ettet puhuisi tai elehtisi liiaksi? Haluaisit keskustella filosofeista, poliitiikasta, okkultiikasta tai genetiikasta, mutta päädyt puhumaan siitä, miten sidukka maistuu hyvältä. Pidät kädet visusti sylissäsi, jottet huitoisi liikaa ja keräisi näin huomiota puoleesi.  Joku ihailee sinua ja osoittaa suosionsa. Normaalisti kiittäisit silmät säihkyen ja näyttäisit ilahtumisesi. Nyt kiität kylmästi hymyillen, minkä jälkeen käännät katseesi alaspäin nöyränä. Silti sivusilmästä näet ystävättären pettyneen ilmeen, jossa näkyy ripaus katkeruutta ja hitaasti nouseva myrsky, joka kuukausien kasvun jälkeen koituu kaikista selvittelyistä ja keskusteluista huolimatta joka tapauksessa ystävyyden kohtaloksi.

----

Henkisessä kasvussa ja toisaalta myös aikuistumisessa ylipäänsä on paljon hyvää. Uusin mitä vapauttavin ja ihanin havainto omasta elämästäni on, miten paljon kaikki paranee, kun oppii hyväksymään itsensä - huonojen puolten lisäksi itse asiassa myös ne ihan kivat puolet, tai ainakin itseni mielestä kivat.

Yksi suurimmista virheistä, joita olen elämässäni tehnyt, on itseni himmentäminen, jotta kellekään ei tulisi huonompi olo. On hyvin kurjaa, kun minut on muutamaan otteeseen koettu niin. En ole koskaan tarkoituksella halunnut jyrätä ketään jokseenkin voimakkaalla persoonallani. Eräs entinen ystävä joskus karjaisi minulle: "Mä en vittu koskaan saa ketään , koska sä oot aina paikalla ton sun vitun ylikauniin mikronenäs kanssa." Mieleeni painuivat muinoin myös sanat "Jos me ollaan vaikka ulkona, mä vaan mietin, että miksi mä toisin itseäni esiin, kun Ida tekee sen kuitenkin paremmin. Miks mä yrittäisin säihkyä, kun Ida on kuitenkin koko paikan säkenöivin. Ihan sama mitä mä sanon, kun Ida sanoo sen kuitenkin paremmin ja mua hävettää." Ei se noin mene. Minulla on aivan ihania ystäviä, joilla on ne omat alueensa, joissa he ovat hyviä ja minua parempiakin! Minua se paremmuus ei kuitenkaan haittaa. Eivät kaikki voi olla hyviä kaikessa kuitenkaan ja on kivakin, että ihmisillä on omia juttujaan.




On kurjaa ajatella, että minut voidaan kokea niin suurena varjona. Kyse ei kuitenkaan ole siitä, että esimerkiksi puhuisin päälle tai mitään sellaista. Minusta on vain mukavaa nauraa, pitää hauskaa ja antaa jokaisen soluni naurun näkyä itsestäni ulospäin. Kuitenkin tuntuu pahalta nähdä ystävän surumielinen katse - ja se pieni pilkahdus kasvavaa hiljaista vihaa, joka kätketään teennäiseen hymyyn, saa minut äärimmilleen varpailleni. Pelkään.

Ratkaisuna olen yrittänyt katsoa peiliin ja koettanut heikentää ominaisuuksiani, jotta kourallinen ihmisiä ei kokisi paha mieltä. Olen saattanut meikata vähemmän kuin haluaisin. Nauraa hiljemmin. Puhua vähemmän. Puhua vain smalltalkia intellektuellien tai syvällisten aiheiden sijasta. Ikään kuin teeskennellä tavanomaista, harmaata ja jäädä varjoihin. Näytellä tyhmää tyttöä. Näin toimimalla olen toivonut, että muut eivät kokisi minua niin uhkaavana ja saisivat myös jalansijaa ja tilaa.

Osittain olen tehnyt näin myös itseni tähden; jos tietynlaiset naispuoliset ystävät ("tietynlaiset" siksi, että minulla on paljon myös terveitä ystävyyssuhteita) saavat syitä alemmuuskompleksiin tai kateuteen, kuulen hyvin nopeasti ympäriltäni, miten selän takana on puhuttu, kuinka olen "huomionkipeä" tai "vittu aina vaan tyrkyttämässä itseäni esille". Onneksi toki vain pieneltä kämmenelliseltä ihmisiä, mutta sekin määrä tuntuu ikävältä, jos kyseessä on ollut itselle kovin rakas ihminen.


Vaikka poikkeuksiakin on onneksi ollut, harvemmin tällaisista issueista tullaan puhumaan minulle suoraan oma-aloitteisesti. Veikkaan, että se johtuu siitä, että kateutta on todella vaikea tunnistaa itsessään - tai ainakaan myöntää asiaa. Kateus on tunne, jossa halutaan itselle jotakin, mitä toisella on. Ja jos ei sitä saada, ihminen alkaa etsiä toisesta virheitä oikeuttaakseen myrkyllisen katkeruutensa. Jos vikoja ei löydy, niitä tehdään sanomalla positiivinen asia negatiivisesti tai tekemällä hyvästä asiasta muutoin huonoa.

"Vittu kun sen on pakko tunkea itsensä joka paikkaan". (Minulla on onni toimia teatterin, elokuvien, mallintöiden, luennoinnin ja yhdistystoiminnan parissa ja se kaikki on fantastista!)
"Vittu kun se on aina äänessä." (Olen puhelias ja eloisa, lisäksi osaan myös kuunnella.)
"Pakko hakeutua koko ajan huomion keskipisteeksi." (Minussa on piirteitä, jotka tekevät minusta helposti huomattavan.)
 "Sen on pakko saada kaikki ihmiset itselleen." (Minusta on ihanaa tutustua ihmisiin!)

Todennäköisesti tämä teksti ärsyttää niitä, jotka ovat toimineet entryn mukaisesti tai joihin pätee sanonta "Se koira älähtää, johon kalikka kalahtaa." Se riski on vain otettava, että kuulen piakkoin jonkun sadatelleen: "Vittu, Ida kirjotti tollasen avautumisen, taas se pätee ja on nii vitun ylimielinen." Suurempi osa ystävistäni ajattelisi onneksi:"Ida löysi itsestään täysin uusia piirteitä, oppi itsestään ja muista ihmisistä sekä harppasi suuren kehitysaskeleen henkisesti, saaden itsevarmuutta. Tästä eteenpäin hänen elämänsä on varmastikin tältä osin parempi!" Onneksi jälkimmäisiä ihmisiä on nykyisin elämässäni huomattavasti enemmän, enkä voi kylliksi painottaa sitä, miten mielettömän paljon arvostan ystäviäni.


Aiheettomien haukkujen lisäksi kateus näkyy siinä, että jonkinlaisen ystävyyden kuherruskuukausivaiheen onnittelujen ja fb-tykkäysten määrät alkavat yllättäen hälvetä ja muuttuvat kielteisiksi. Etenkin julkisesti kommentit ovat usein sellaisia, että ulkopuolinen voisi tulkita ne joksikin muuksikin kuin myrkyllisyydeksi. Niin, että niistä on vaikea loukkaantua suoraan, vaan päälle jää ainoastaan hämmentynyt wtf-olo.


Eduskuntavaaliehdokkuuteni jälkeen selän takana paneteltiin, että menin vaaleihin vain ollakseni esillä. Öh. Helpompiakin keinoja on olemassa kuin yksityisyytensä uhraaminen ja itsensä rajullekin kritiikille altistaminen omien aatteidensa vuoksi. Aina, jos kaunis nainen menestyy jossakin, on pakko vetää esiin "tissikortti". Ida pääsi vaaleihin, koska on kaunis. Ida sai paljon ääniä, koska on hyvännäköinen. Ida pääsi johtotehtävään, koska on kaunis. Ida sai sitä ja tätä, koska on kaunis. Näh. Kyllä minä muutaman muunkin asian osaan kuin poseerata, vaikka se kiva harrastus onkin. Toki ulkonäkö auttaa joissakin asioissa sen verran, että ihminen pysähtyy ja katsoo hetken pitempään jotakin flyeriä, mutta veikkaan, että lukuisista minua äänestäneistä heteronaisista aika vähäistä määrää kiinnosti kuppikokoni.

Itsensä heikentämisestä tulee ensin hyvä omatunto, kun kokee antaneensa toisille tilaa. Ajan saatossa alkaa ahdistaa. Sitä huomaa, ettei ole vieläkään päässyt sisään johonkin porukkaan, koska pelkää tyrkyttävänsä luonnettaan ja antavansa aiheen jollekulle mustasukkaisuuteen. Huomaa, että ystävä alkaa iskeä ihmistä, josta olisi ollut itse kiinnostunut, vaikka ystävä on täysin tiennyt näistä tunteista. Sitä katselee kuvia kuvauksista, joista itse kieltäytyi, koska ystävä ilmaisi juuri pahastumisensa siitä, ettei hänelle tule kuvauspyyntöjä. Joku toinen mallasi sen kuvauksen ja sai todella mielettömän kokemuksen. Hiljalleen tuntee ahdistuvansa. Itsetunto laskee. Sitä alkaa uskoa illuusioon, jonka on itsestään luonut. "Olenko näytellyt niin kauan tyhmää, että minusta on tullut tyhmä?" Jäljelle jää tärisevä, ontto tila, jossa ei tunne oloaan kokonaiseksi. Onttous alkaa kääntyä defenssiksi ja vastavihaksi. "Miksi sä olet noin helvetin ilkeä mulle?"


Yritän puuttua syntyviin kateuspulmiin jo ennen kuin alkaa ärsyttää liikaa. Usein käy niin, että samaa asiaa puhutaan läpi useita kertoja, yleensä minun aloitteestani. Näennäisesti sovitaan, luulen kaiken olevan okei, mutta mikään ei muutukaan. Sama toistuu. Kun keskustelu ei auta, turhaudun ja alan sanoa suoremmin. Jos silloinkaan ei mene jakeluun, vaan selän takana haukkuminen ja saavutuksieni latistaminen jatkuu, turhautumiseni määrä kasvaa ja silloin minusta alkaa näkyä jo ikävämpiäkin puolia. Myönnän sen: Minussakin on se kunnon pikku bitch, joka osaa näpäyttää, jos minulle ollaan tarpeeksi ikäviä. Kun tuntee liian pitkään olevansa nurkkaan ahdistettu, taistelupuoli alkaa herätä ja se näkyy minusta kylmyytenä, etääntymisenä ja jopa halveksuntana. "Jos kerta olet aina minun varjossani, niin ole sitten kunnolla, helvetti. Jos mä kerta olen niin paljon esillä, niin ollaan sitten. Tässä. Ime sitten sitä paremmuuttani." Tuollaisessa vaiheessa alan tuntea oloni jo raivostuneeksi. Jos mikään ei vieläkään muutu, lakkaan pyytämästä anteeksi olemassaoloani, koska sen verran olen aina ymmärtänyt, että jos vain minä olen valmis muuttumaan ja tekemään toisen olosta paremman, on ystävyys aika yksipuolista.


Olen ratkaisunhakuinen ihminen ja koen, että ystävyys pitää yrittää pelastaa. Etenkin, jos syyt sen rapistumiselle ovat niinkin hölmöt kuin alemmuuskompleksit. Ratkaisuna näkisin esimerkiksi seuraavanlaisen mallin: Sen sijaan, että toisen negaatiot näkyvät käytöksessä kasvavasti niin pitkään, että minä joudun kysymään, olenko tehnyt jotain väärin, olisi voitu vaan tulla sanomaan: "Ida hei, mä haluaisin jutella yhdestä asiasta. Tää on vähän naurettavaakin, mutta musta tuntuu, etten millään pääse esille, kun sä olet niin voimakas persoona." Asiasta olisi voitu puhua heti alkuunsa. Asian ei pitäisi mennä niin, että minua loukataan, kunnes alan pistää vastaan, minkä jälkeen pyydän anteeksi, että pistin vastaan - mutta minulta ei pyydetä anteeksi sitä, että en saa olla, kuka olen. Myöskään se ei toimi, että anteeksipyyntö ei johda mihinkään. "Olet paska, Ida. Anteeksi. Olet paska, Ida. Anteeksi. Olet paska, Ida. Anteeksi. Olet paska, Ida. Anteeksi. Btw, olet paska ja kerron sen kaikille muillekin." Jos ymmärtää toimivansa tyhmästi, mutta silti jatkaa tyhmäilyään, mitä siihen voi enää sanoa? 

Tarve huomiolle on melko mielenkiintoisesti negatiiviseksi leimattu muutenkin. Toki huomionkipeys voi olla huonokin asia, mutta let's face it. Jokainen haluaa olla jollakin tavalla huomattu. Jos jollakulla on pulma siitä, että minä olen liikaa esillä, eikö se ole pois muilta vain siten, etteivät he pääse itse olemaan tarpeeksi esillä? Ehkäpä koko asia onkin toisin päin. Loppupeleissä juuri ne kateelliset ihmiset ovat niitä, joilla on itsellään tarve olla huomion keskipisteenä. Ja kun se ei onnistu, he kokevat itsensä riittämättömäksi ja säröytyneen egonsa puolustukseksi etsivät syntipukin siitä, jolla on jotakin, mitä heillä ei ole. Tässä tapauksessa huomiota. Näin he pistävät vahingon kiertämään ja siirtävät oman huonon itsetuntonsa toiseen ihmiseen, leimaten tämän kusipääksi.

Olenko ollut itse joskus kateellinen? Totta kai! Silloin sanon asiasta tai vaihtoehtoisesti muistutan itseäni siitä, että minä olen taas hyvä omissa jutuissani. Näin käännän kateuden onnellisuudeksi toisen puolesta. Viimeksi olin oikeasti kateellinen, kun ystäväni sai upean ison omistusasunnon, jossa tulee olemaan 100 neliömetriä tilaa hänen linnuillensa. "Mäkin haluun!" Siitä olin kateellinen niin, että rintaan oikein pisti hetken! Se oli melkein huvittavaa ja naureskelinkin itse, että jaha, tältä se siis voisi tuntua. Elin kuten saarnaan ja totesin ystävälleni, että hei, olen muuten ihan järjettömän kateellinen sinulle tästä asiasta, mutta samalla olen todella onnellinen puolestasi ja annan kaiken tukeni, jotta unelmasi toteutuisi. Samaan tapaan tietenkin minua kirpaisi, etten ennakko-odotuksista huolimatta voittanut Miss MTR-kisaa, mutta samalla olin äärimmäisen onnellinen voittajan puolesta, sillä hän oli paikkansa ansainnut ja aivan mielettömän lahjakas ja ihana tyttö! Näin toivoisin muidenkin toimivan minua kohtaan. Onneksi on muutamia ihmisiä, joiden kanssa asia on hoidettu juuri näin. Kriisit ovat loppuneet siihen. :) Pieni ajoittainen kateus tuntuu olevan aika tavallista tyttöjen kesken ja osa elämää, kunhan asiat aina selvitetään.

Minua itse asiassa pelotti jopa perustaa tämä blogi, koska pelkäsin saavani kuulla taas selänä takana käytyä siitä, miten minun on oltava esillä tai että olisin itseäni täynnä. Mutta entä sitten? Voivathan he perustaa oman bloginsa - se pitää vaan uskaltaa tehdä. :) Jos ei uskalla, minä autan ja tsemppaan kyllä mielelläni! Ystävät tukevat toisiaan - ja toisiinsa.

Nyt olen todella väsynyt teeskentelemään mitään muuta kuin mitä olen tai himmentämään enää itseäni. Ei enää. Loppu. Minä haluan olla oma itseni. Tästä lähtien minä saan nostaa kulmiani, ilmehtiä, huitoa käsilläni, nauraa kovaa, johtaa keskusteluja, meikata täysin oman maun mukaan, myöntää olevani hyvä jossakin, tehdä mallikuvauksia, pitää luentoja ja olla vaikka se koko baarin säkenöivin ja iloisin tyttö. Kaikki tuo on mukavaa ja sosiaalista puuhaa minulle ja on jotenkin ihan hirveää tajuta, että on jättänyt niin paljon itsestään näkymättömiin - vain koska on halunnut, ettei kukaan ympärillä koe sitä överiksi tai katso nenänvartta pitkin. Etenkin, kun niin tapahtuu kuitenkin. Pohjimmaista persoonaansa on todella vaikea muuttaa. Todellisuudessa kaikki tällainen kätkeytyminen on minulle valheessa elämistä. Jos olen seurassa hiljainen, teeskentelen tyhmää, enkä hersy valovoimaisuutta, SILLOIN minä vedän sitä showta, tai sitten olen vain kuolemanväsynyt. Kaikki eivät eloisuudestani ehkä pidä, vaikkeivät niin kateellisia olisikaan. Mutta kaikkia ei voi miellyttää ja oletankin, että jos ei pidä puheliaisuudesta ja sosiaalisuudesta, ei varmastikaan hakeudu ystäväkseni.

Vielä yksi tärkeä oppi, jonka olen nyt omaksunut. Negatiivisten ihmisten sanomiset korostuvat helposti. Erityisen kateellisia naiskaiffareita on elämässäni ollut yhden käden sormien verran ja vain heidän sanomistensa perusteella olen muun muassa leimannut itseni vaikeaksi ihmiseksi. What? Entäpä ne sadat muut ystäväni ja tuttavani, jotka sanovat, että olen hyvä ystävä ja maailman helpoin ihminen, jonka kanssa tulla toimeen? Kumpaa kannattaa kuunnella? Muutamaa kateellista vaiko satoja positiivisia ihmisiä? Puolitutut baarien kulmakyräilijätypykät ovat asia erikseen. Mutta ystävien pitäisi tuntea minut, eikä toimia kuin ne elokuvien cheerleader-ryhmät. Itsetutkiskelu on aina hyvästä ja jokaisen on osattava katsoa peiliin. Mutta tässä tapauksessa veikkaan, että kuva itsestäni huonona ja varjostavana ystävänä taitaa olla muutaman happamia pihlajanmarjoja syöneen ketun maalaama. Surullista, että jokaista tällaista kettua olen rakastanut ystävänä koko sydämestäni. En vaan voi enää musertaa itseäni muiden takia. Elämäni jäisi elämättä. Kateellisia tulee olemaan aina ja se on vain asia, joka minun täytyy yrittää hyväksyä ja jättää huomiotta.

Toiset haluavat ystäväkseen hiljaisia ja ehkä hieman vähäeleisempiä ihmisiä ja se on täysin okei. Kaikista ei tarvitsekaan tykätä. Meitä on hirveästi erilaisia ja meillä on ihmisten suhteen ihan erilaisia tarpeita. Ennen kaikkea minulle on ollut tärkeää hiljalleen oppia se, ettei kaikkien tarvitse pitää minusta. Joskus raskaiden ihmisten suhteen on pakko luovuttaa ja ymmärtää, että heillä on jokin asia kehityskaaressaan kesken, kuten meillä kaikilla. Mutta tämän keskeneräisyyden vuoksi maailmamme eivät voi vielä kohdata. Minulla on oikeus olla sitä mitä tahdon. Tämän kaiken havaitseminen on ollut mielettömän vapauttavaa ja ihanaa. Kerroin ystävälleni ajatuksistani ja pudonneen taakan jättämä keveys toi kyyneleet silmiini. Niin mielettömän onnellinen olin.

Moi. Olen Ida, mallinimeltäni Shadow Self: Elehdin voimakkaasti, kiinnitän tahtomattanikin paljon huomiota itseeni, pukeudun vähän härösti, olen nätti, tykkään kaikenlaisesta epäkorrektistakin, rakastan tanssimista ja laulamista sekä ylipäänsä itseilmaisua keholla. Olen hyvä esiintymään ja puhumaan, katson syvälle silmiin, olen luontaisen flirtti, olen monissa asioissa lahjakas sitä häpeämättä, vedän ihmisiä puoleeni, teen helposti uusia tuttuja, minussa on johtajan "oikean käden" piirteitä, analysoin paljon, sanon asiat suoraan mutta rakentavasti, olen melko sosiaalinen ihminen - ja tykkään jokaisesta edellä mainitusta piirteestä itsessäni. :) Olen joskus vähän överi tai kuten ihana luokkalaiseni totesi, "häröbeibi".

...Ja ystäväni rakastavat minua juuri tällaisena överinä esiintyvänä pälättäjänä! 



Emilie Autumn - Thank God I'm Pretty
"Thank God I'm pretty
The occasional free drink I never asked for
The occasional admission to a seedy little bar
Invitation to a stranger's car
I'm blessed
With the ability to rend a grown man tongue-tied
Which only means that when it's dark outside
I have to run and hide can't look behind me
Thank God I'm pretty

Thank God I'm pretty
Every skill I ever have will be in question
Every ill that I must suffer merely brought on by myself
Though the cops would come for someone else
I'm blessed
I'm truly privilaged to look this good without clothes on
Which only means that when I sing you're jerking off
And when I'm gone you won't remember
Thank God I'm pretty

Thank you God
Oh, lord
Thank you God
Oh, oh and when a gaggle of faces appears around me
It's lucky I hate to be taken seriously
I think my ego would fall right through the cracks in the floor
If I couldn't count on men to slap my ass anymore
I know my destiny's such, that I'm all stocking and curl
So everybody thinks that I'm a fucking suicide girl.

Thank you God
For the occasional champagne I never asked for
The occasional admission to a seedy little bar
Invitation to a stranger's car
I'm blessed
With the ability to rend a grown man tongue-tied
Which only means that when it's dark outside
I have to run and hide can't look behind me
Thank God I'm pretty

Thank God
Thank God
Thank you
Thank you
Thank you God!
"

29 kommenttia:

Soulless

"I will guide the blind in darkness though I cannot see myself
I will whisper in a deaf ear while I know you cannot speak
And I hear rumours about angels…"
                                                         - Diary of Dreams: Blind in Darkness

Nothing much to say. I've always wanted to try this make up. Something a bit creepy, something soulless. Here's the result.






I wanted to create something that wouldn't be necessarily beautiful, but more like something scary, doll-like and unrealistic. Therefore I didn't want to make for example any eyebrows. That would have probably looked too animeish. I also didn't want any lashes. But, I am quite happy with the results.

I also took some making off material that is quite hilarious. But I'll show that later!

Luvs,

Shadow Self

2 kommenttia:

"Very Inspiring Blogger" award & challenge

 

I received this award from Lady Satin of Enchantment of Satin. It's a funny thing - She is actually my cousin's wife's daughter but we have never really met! And we actually just lately "found" each other, kind of by accident. She's participating in this fashion show in which I will be modelling this spring!

This award contains a challenge to write 5 facts about myself.

1. I get these mood seasons with a certain theme. It can be anything: a color, style, food or something. I've had for example pink season, steampunk season, partybecauseyoujusthaveto season, turquoise season, political season and watermelon season (just the picture/color/pattern, I don't like the taste). At the moment I'm going through "icy and light" season and "pink grape fruit with sugar and cinnamon" season. (Picture on left from my neo victorian season, taken by Tiina Salminen.)

2. I often wonder the big question of how to make my life to be exactly what I want it to be. I honestly don't think it's good living if one has to work 80% of time. We are working so that we could provide us living. If we don't have time to live, there won't be that great need for money either. Complicated. We work to pay our doctor bills that come into being because we work too much.

3. In 2012 about this time of the year I was at the hospital for kidney infection. I didn't feel sick that much and I actually just spent my time playing Nintendo DS.

4. I envy those people who have only one dear hobby. It's quite hard to try to do things with birds, blogs, science, politics, make up, games, human signal study, partying, larp, modelling or drawing etc.

5. My favourite scents are coconut, vanilla, mango, passion fruit, green apple, cherry and ginger bread (and any christmas scents! Body shop' christmas season products are nom <3). I hate lavender! Even if I get lavender products as a gift I couldn't use them. Gives me such a head ache!

I'll give this award to following blogs (this time only two, I'm gonna watch a movie now. :) )

Luurankoja Kaapissa
Jack The Materialist

3 kommenttia:

Related Posts Plugin for WordPress, Blogger...