Tulee mieleen, kun juuri katsoin sellaista animea, Fushigi Yuugi, jossa on neljä peto-jumalaa, joista yksi on Suzaku. Se muistuttaa hyvin paljon feeniks lintua, olleessaan iso punainen ja tuli-elementtinen otus. ^__^
Aiemmassa entryssä kerroin Jennin antamasta haasteesta, jossa kysyttiin unelmasyntymäpäivääni ja johon tarinoin hyvin suurin toivein rokokooaiheisista juhlista. Niinpä Laitilan ja Böömin rinsessa, Suomen arkkiherttuatar, Ranskan dauphine ja ainaskin kuningatar Ida-Emilié Antoinette Josèphe de Cauconén-Lorraine kestitsi vieraitaan 15.6 2013 Brinkhallin kartanossa. Ohjelmassa oli muun muassa prinsessan kidnappaus, kaksintaistelu, itämaista tanssia miekoilla, burleskia, rokokoodisko, valokuvausta, hirvittäviä skandaaleita ja hovijuoruja, lords and ladies -improvisaatiota ja mielettömän upeaa pukudraamaa. Myöhemmin saatte vielä kuva- ja videopostauksia juhlista. Tämä postaus käsittelee itse juhlapäivää ja tulee täten olemaan pitkä. Ennen vieraiden saapumista tunnustelin lähinnä tuulta ulkona ja sallin itseni nauttia keskipäivän auringosta. Olin siirrellyt tuoleja ja pöytiä, laittanut ruokia, järjestellyt kaikenlaista ja varmistanut kaiken olevan kunnossa. Kaikesta kiireestä...
Voitko kuvitella sen tunteen, kun puret hampaitasi yhteen, ettet puhuisi tai elehtisi liiaksi? Haluaisit keskustella filosofeista, poliitiikasta, okkultiikasta tai genetiikasta, mutta päädyt puhumaan siitä, miten sidukka maistuu hyvältä. Pidät kädet visusti sylissäsi, jottet huitoisi liikaa ja keräisi näin huomiota puoleesi. Joku ihailee sinua ja osoittaa suosionsa. Normaalisti kiittäisit silmät säihkyen ja näyttäisit ilahtumisesi. Nyt kiität kylmästi hymyillen, minkä jälkeen käännät katseesi alaspäin nöyränä. Silti sivusilmästä näet ystävättären pettyneen ilmeen, jossa näkyy ripaus katkeruutta ja hitaasti nouseva myrsky, joka kuukausien kasvun jälkeen koituu kaikista selvittelyistä ja keskusteluista huolimatta joka tapauksessa ystävyyden kohtaloksi. ---- Henkisessä kasvussa ja toisaalta myös aikuistumisessa ylipäänsä on paljon hyvää. Uusin mitä vapauttavin ja ihanin havainto omasta elämästäni on, miten paljon kaikki paranee, kun oppii hyväksymään itsensä - huonojen puolten...
Paluumatkalla elokuiselta Lapin road tripiltä. Talvisin sitä on yleensä vähän kalpea. Mutta se on asia, josta pidän! Aina silloin tällöin joku tulee luokseni ja haluaa antaa erikoisen kehun: "Muista, että sä olet hyvä just tollaisena. Et sä tarvitse sellaista määrää meikkiä. Sä olet kaunis juuri noin. Usko itseesi! Olet upea nainen ilmankin jaadajaa..." Hmm. No tuota. Kiitoksia ihan kauniista sanoista, onhan tuo toki kohteliaisuus. Muttamutta. Jos vain pidän kasvotaiteesta? Kyseinen kehu saa minut aina hieman hämmentymään. On vaikea vastata ihmiselle, joka sanoo, että hei, sä riität ilman meikkiäkin. Olettamus on silloin kaiketi se, että koen itseni riittämättömäksi. Tulee kuva ajatusmallista, että tummaa meikkiä käytetään, jos itsetunto on huono. Asia ei ole kuitenkaan niin. En käytä meikkiä siksi, etten kokisi olevani kaunis ilman sitä. Niin on ollut ehkä joskus, mutta ei oikeastaan enää. Toki esimerkiksi ihossani on yhä muinaisen aknen jälkiä pieninä...
Waaauuh! ♥ ♥
ReplyDeleteTatska on kyllä niin mahtava! :D
Tulee mieleen, kun juuri katsoin sellaista animea, Fushigi Yuugi, jossa on neljä peto-jumalaa, joista yksi on Suzaku. Se muistuttaa hyvin paljon feeniks lintua, olleessaan iso punainen ja tuli-elementtinen otus. ^__^
~ Frillycakes ~
Oli pakko googlata! Siistiä! :D Pitäisi varmaan vilkaista jakso jos toinenkin ^^
DeleteTyylikäs ja näyttävä tuo sinun lintunen. :)
ReplyDelete