Kevein meikein

Minulta on kysytty monta kertaa meikittömiä kuvia tai vähämeikkisempää lookkia. Aiheestahan löytyy blogista jo ainakin yksi postaus, mutta tässä on hieman lisää materiaalia kuvien muodossa. Lisäksi kevyttä pohdintaa, miksi aihe on kiehtonut lukijoita. :)

Yllä olevat kuvat esittävät Idaa, henkilöä alternativemalli Shadow Selfin takana. Tuo on se ihminen, jonka ystäväni näkevät yleensä (ainakin näin ilmeiden puolesta - tyylihän minulla vaihtelee enemmän tai vähemmän ja siinä on aina joku twist). Voitte kuitenkin kuvitella, että ylläolevat poseeraukset voisivat olla keikoilla hieman kyseenalaisia! Alla olevassa kuvassa näkyy btw eräs melko usein kuvissa käyttämistäni blankommista ilmeistä. Lisäyksenä kenties kulmien kohottaminen... Itsestäni on kiehtovaa joskus tutkia peilin edessä meikittömänä sellaisia eleitäni ja ilmeitäni, joita yleensä tulee maneerinomaisesti käytettyä lähinnä voimakkaissa meikeissä ja kameran edess. Koko ilme saattaa muuttua ihan täysin - erittäin mielenkiintoista tarkasteltavaa ja myös asia, joka hyödyttäisi varmasti jokaista mallia kehittymisessä.

Ripsiväriä ja mineraalimeikkiä.

Minua viehättää tummuus silmien ympärillä ja rakastan korostaa omien silmieni sisänurkkia, jotka pienestkin siristämällä menevät ihan kapoisiksi! Mutta pidän kyllä myös silmistäni ihan noin yleiselläkin tasolla. Olen suhteellisen sinut itseni kanssa, mutta yksi asia on, jota meikin avulla ihan suoraan myös pyrin peittämään: akne. Siitä pirulaisesta en pääse eroon ja lääkärin mukaan finnit seurannevat minua niin kauan, kun hormonitoiminta on mitä on. Sen astehan vaihtelee minulla -todella- paljon, enkä mieluiten lähde hirveästi edes kuvailemaan itseäni, jos se on ihan räjähtämispisteessä. Silloin sitä tahtoo antaa ihon levätä ja puhdistautua. Ajattelin olla ihan superrohkea ja tehdä jossain välissä ihopostausta, jossa länttään ne kaameimmat kuvat esille. Se on oikeasti vaan todella scary shit, koska taitaa olla oikeasti ainoa asia, josta olen hyvin epävarma ja johon olen tyytymätön ajoittain. Mutta kuten sanottu, se vaihtelee hirveästi. Säästän teitä suohirviöltä vielä tämän entryn ajan ja postaan meikittömät kuvat niistä vaiheista, kun iho on hyvässä kunnossa. ;) Pääsette mässäilemään aknellani kyllä vielä! 

Alla oikealla olevassa kuvassa taisi olla kyllä ihohuokosia pehmennetty. Oh noes. :| Mutta saa siitä silti idean muutoin tästä pärstästä. Huomaa lempilinssit, jotka olivat osa Shadow Self -brändäytymistäni, kunnes onnistuin hajottamaan ne, enkä ole löytänyt enää vastaavia. Jos tulee vastaan, kertokaa!

Lukijoiden halu virheellisyyteen on muuten todella mielenkiintoista. Sille on varmaan moniakin syitä. Osa tahtoo nähdä sen herkkyyden ja inhimillisyyden valkeiden piilolinssien ja teräksenkylmäksi treenatun mallikatseen takaa. Osa haluaa tuntea olonsa paremmaksi, kun voi sanoa itselleen, että "Vittu mikä akne lol". Osa haluaa tuntea olonsa paremmaksi ajatellen "Ooh! Tuo ihminen on menestynyt ja tykätty ja sillä on kaikkea siistiä, vaikka siinä on virheitä! Minäkin voin!". Eli tavallaan se täydellisyysilluusion rikkominen luo huojennusta. Ei kukaan meistä täydellinen ole - ja se pääsee usein unohtumaan erityisesti, jos idolit ovat alter-egoja. Kirjoittaja Shadow Selfin takana on varsin eri asia kuin Shadow Self itse. Aina välillä haluan muistuttaa siitä. Sitten on myös se porukka, joka ei pidä meikkaamisesta yleensä ja haluaa päästä kertomaan "Olet paljon kauniimpi ilman mitään meikkiä". Itse kuulun eniten sellaiseen kastiin, jota kiinnostaa ylipäänsä, mitä sieltä meikin alta löytyy. "Ahaa! Sillä on tuollaiset kasvot!". Olen niitä ihmisiä, jotka katsovat RuPaul's drag racen ihan kikseissä ja ihastelee näiden upeiden naisten takaa löytyviä upeita miehiä, tuijottaen suurella mielenkiinnolla muuntaumiskikkoja.

Syitä on siis monia ja ymmärrän hyvin, miksi kysytte näitä kuvia niin usein - oli oma syynne sitten se negatiivinen mässäily, positiivinen itsetunnonbuustaaminen (nope, se ei ole multa pois, jos joku saa paremman olon huomatessaan minunkin olevan ihan ihminen vain) tai silkka uteliaisuus.

Ja niin! Meneehän se myös toisin päin. Jos minulla on ystäviä, jotka eivät koske siveltimellä kasvoihinsa, olen aina todella kiinnostunut näkemään heidät meikin kera. Muuntautuminen on siistiä!

Spontaani orgasmi kaikille niille saan-kiksejä-kun-sillei-ookaan-korsettii-ja-korkoja-vaa-jotkut-hippiretalevaatteet -lukijoille!

Duunipäivä ja mukavuudenhalua hupparin kera. Myönnettäköön kuitenkin, että arkisimmillaankin vaatteissani on yleensä aina jokin juju. Todella harvoin näkee pelkästään jonkin T-paidan ja verkkarit.

Omg lasit!

Viime aikoina altermativeyhteisössä ovat puhuttaneet myös selfiet ja niiden aitous. Nojaa. Aihe on sellainen semikoskettava, koska otan paljon omakuvia, ja ilman niitä tuskin olisin näissä hommissa. Ovat opettavaista kamaa. Anyways, pariin otteeseen olen kuullut heittoa siitä, etteivät ihmiset julkistele kuvia itsestään huonoina hetkinä ja se on jotenkin paha juttu. En nyt ole niin varma siitä, miksi niin pitäisi tehdä varsinaisesti. Hyvät hetkethän me haluamme ikuistaa, eikä niitä huonoja. Minulla on ollut kuitenkin yksi huono hetki, jonka olen ikuistanut. Siksi, koska arvelin silloin joskus, että kuva saattaa jäädä viimeiseksi.

Viiruiksi kuivuneet huulet sekä valvomisesta, nestetasapainon epäbalanssista ja hapenpuutteen aikaansaamasta syanoottisuudesta mustuneet silmänympärykset. Tuolloin iho oli muuten ihan huikean hyvässä kunnossa! Mutta olipa minulla hormonitoimintakin ihan sekaisin laihtumisesta ja muusta.

(Mielenkiintoista nähdä, millä haulla tämä kuva tulee joskus löytymään. "Shadow Self dying" tai jotain...) Tässä kuvassa vietän aikaa sairaalassa, kun minulla oli omituisia keuhkovaivoja, jotka saivat hengityksen stoppailemaan ja kulkemaan huonosti sekä tekivät sydämeen outoa tykytystä ja muuta jännää. Kyseessähän oli lopulta sitten vain tosi ärhäkäksi kroonistunut mykoplasmakeuhkokuume. Mutta hengenlähtö oli tuon 3-4 kk sairastelun aikana useampaan otteeseen lähellä.

Jottei nyt mene vallan ahdistavaksi, niin laitetaan nyt yksi suosikkikuvistani vielä punapäisemmiltä ajoiltani!

Ja lopuksi tuorein tällainen freesimpi kuva, jossa tosiaan meikkiä ei ole ripaustakaan. Näissä kuvissa ihoni on juuri käytyjen ihohoitojen jäljiltä ihan mukavan freesissä kunnossa. Kosteustasapainon palautuminen näkyy kaikin puolin kivasti, eikä silmien alla ole turvotusta, eikä huulet ole yhtään rohtuneet. Pienikin kuivuus ja ärtyminen näkyy nopeasti juuri tummuvina silmänalusina ja jos on natustellut sokerisia, huokoset tuntuvat näkyvän selkeästi ja suupieliini tulee kuopat. Mutta, alla olevan kuvan aikaan on ollut todella kiva olo ja kaikin puolin sellainen vallitseva tyyneys.

Miksi juuri sinusta on kiehtovaa nähdä joku ihminen (minut tai joku ihan muu!) meikittä - vai onko tämä nyt "hirveen hyi yäk mä haluun sen goottitsiksin takas"? Kommentoihan, jos tulee mieleen jotakin. :)