Idan awesome rokokoorinsessaparty, osa 2: Suuri päivä prinsessana

Aiemmassa entryssä kerroin Jennin antamasta haasteesta, jossa kysyttiin unelmasyntymäpäivääni ja johon tarinoin hyvin suurin toivein rokokooaiheisista juhlista.

Niinpä Laitilan ja Böömin rinsessa, Suomen arkkiherttuatar, Ranskan dauphine ja ainaskin kuningatar Ida-Emilié Antoinette Josèphe de Cauconén-Lorraine kestitsi vieraitaan 15.6 2013 Brinkhallin kartanossa. Ohjelmassa oli muun muassa prinsessan kidnappaus, kaksintaistelu, itämaista tanssia miekoilla, burleskia, rokokoodisko, valokuvausta, hirvittäviä skandaaleita ja hovijuoruja, lords and ladies -improvisaatiota ja mielettömän upeaa pukudraamaa. Myöhemmin saatte vielä kuva- ja videopostauksia juhlista. Tämä postaus käsittelee itse juhlapäivää ja tulee täten olemaan pitkä.



Ennen vieraiden saapumista tunnustelin lähinnä tuulta ulkona ja sallin itseni nauttia keskipäivän auringosta. Olin siirrellyt tuoleja ja pöytiä, laittanut ruokia, järjestellyt kaikenlaista ja varmistanut kaiken olevan kunnossa. Kaikesta kiireestä huolimatta sisällä hulmusi miellyttävä rauha.

Kartanon ympäristö tuntui kiehtovalla tavalla omalta. Ikään kuin avainnipussani oleva pääsy siihen lukaaliin olisi tehnyt siitä hetkeksi enemmän minun. Se tuntui hyvältä ja rauhoittavalta; en ole koskaan kovin kotonani muiden alueilla. Mutta kartano tuntui kodilta.

Mitään pulmaa ei ollut senkään kanssa, että edellisenä iltana ollessani yksin paikalla järjestelemässä, oli paikan energia jännitteinen. Jos olin alakerrassa, yläkerta natisi kuin joku olisi käyskennellyt siellä rauhallisesti. Jos taas siirryin ylös, kuulosti kuin tavaroita olisi siirrelty alhaalla. Ja CD-soitin hypitytti levyä, mutta vain, jos lähti pois huoneesta. Jos oli paikalla, se toimi hyvin. 


"Mitä on elämä tämän ulottuvuuden ulkopuolella?"

Kartanon yläkerrassa oli viehättävä naistenkammari sekä pukeutumistila. Olin jo aiempana iltana vienyt pukuni ja muut tarvikkeet sinne, jotta voisin aloittaa päivän sieltä, mistä prinsessa sen aloittaisi. Seinää vuoraavat kokovartalopeilit olivat vanhat ja aavistuksen kupruiset, mutta pukivat silti tarkoitustani täydellisesti. Otin oman hetkeni ja tarkastelin itseäni uteliaana peruukkeine päivineen. Miksi ei nykymaailmassa enää arvosteta estetiikkaa ja koristautumista? Oloni oli niin kotoisa, että miltei tunsin syntyneeni alunperin väärille vuosisadoille.

Odotellessamme vieraiden saapumista ehdin myös ottaa Akista pari otosta. Aki "Akimarov de Carlos-Constantinoz" toimi koko juhlien ajan venetsialaisena hovimestarina sekä kapellimestarina, ottaen vieraita vastaan ja ohjaten heitä luokseni. Ylipäänsä hän oli korvaamaton apu paikan päällä organisoidessa.

Oikeastaan muutamakin tunti kului rauhan keskellä, kunnes alkoi tapahtua.
Ensimmäinen vieraani oli Lady Satin, joka on monelle tuttu Enchantment of Satin -blogista. Maaritiin tutustuin alunperin Rock'n roses -muotinäytöksen kautta, ja jo silloin kävi ilmi hänen olevan tavallaan sukua. Kyseessä on serkkuni vaimon lapsi. Emme ole siis teoriassa biologisesti sukua, mutta kuulumme samaan sukuun.

Myös Maaritin puoliso Teemu, joka myöhemmin voitti prinsessan suosikkina olemisen pukukisassa, saapui avecina paikalle.

Kaksikko oli saanut pukunsa lainaan Turun Kaupunginteatterilta. Maaritin upeasta puvusta voit lukea lisää hänen blogistaan.

Melko pian sen jälkeen alkoikin väkeä virrata lisää. Ensimmäisten joukossa oli mm. Katri, Miikka, Atte, Paula, Jaakko, Maija, Anthoni ja Ville. Jaakko oli takonut minulle itse mielettömän suloisen lusikan, ja Anthoni oli taiteillut upean kortin. Ville S. oli tehnyt myös kortin erilaisista leikkeistä!

Markiisitar Maija, Paula, Jaakko Sepänpoika Bremer sekä Anthoni.
Pian saapuivat myös Markku ja Ville (eri kuin aiemmin mainittu.) he ovat kollegoitani, ja olen tottunut näkemään kummankin vain työolosuhteissa. Olinkin erittäin iloisesti yllättynyt nähdessäni heidän panostuksensa. Markku muuttui raamikkaaksi aateliseksi ja olin huomaavinani useammankin leidin sivusilmällään kuikuilevan. Villen tyylissä oli selkeää renessanssivampyyriä ja hän saikin useita ääniä pukukisassa myöhemmin.

Sir Wiik sekä Sir Edward Gloevenhand - tuttavallisemmin Markku ja Ville. 

Signorina Eliana de Medici sekä Signorina
Alessa de Medici, kera serkkunsa
Markiisi Lorenzo de Medicin.
(Hannamari, Lauri ja Essi.)
Kun vieraita alkoi olla paikalla enemmänkin, aloitimme ensimmäisen ohjelman, joka oli aarteenetsintää perustuen Marie Antoinetten historiaan ja Lothringenin prinsessojen skandaaliin.

Lothringenin prinsessat olivat menneet tanssimaan ennen korkea-arvoisempia herttuattaria, mikä oli nostattanut kovan kohun. Prinsessat olikin ajettu kiireellä pois kartanostamme, ja kiireessä he olivat unohtaneet sinne tänne erilaisia esineitään ja asioitaan. Eri puolille kartanoa oli kätketty pieniä suklaalevyjä, koruja, ruusun muotoinen taskupeili ja muuta pientä. Aarteiden olinsijojen vihjeinä kätköjen lähellä oli pastellisävyisiä höyheniä.

Aarteenetsinnän jälkeen ruoat olikin katettu. Alunperin pelkäsin, ettei kaikille riittäisi, mutta nähdessäni pöytien täyttyvän toinen toistaan ihanammista makuelämysten aiheuttajista huoleni katosi oitis. Meillä oli kahdenlaista boolia, joista toinen oli pinkkiä ja toinen sinistä. Kumpikin teki nopeasti kauppansa. Pöydille oli sinne tänne kerätty pienempää naposteltavaa, kuten macaroneja, cupcakeja, muffinsseja ja konvehteja.

Myös juustopöytä oli äärimmäisen kattava ja siitä vastasi ihana Iina, joka oli oikeastaan yksinään tuonut varmaan kymmenen eri juustoa sekä levitteitä ja rypäleitä päälle. Iiris ja Dimitri olivat leiponeet muhevat piiraat ja Jaakko oli tehnyt niin mestarillisen suussasulavaa kakkua, että se katosi hyvin nopeasti pöydästä. Erityismainintana Katri ja Miikka olivat tehneet sushia. Olen aiemmin inhonnut sushia, enkä ole mitenkään ymmärtänyt, mitä joku voi siinä nähdä. Kun sain ensimmäisen palan suuhuni, tuntui kuin makuhermoni olisivat kehittäneet uusia ratoja ja saatoin melkein kuvitella pupillieni laajenevan mielihyväryöpyn saattelemana. Maistoin toisen ja jouduin myöntämään sen tosiasian, että olen ollut väärässä. Sushi todellakin voi olla hyvää, kun sen tekee oikein.

Tässä otoksia kattauksistamme:

Sininen booli, jota taulu yllä vartioi.
Macaroneja, suklaakuulia, marianneja, kirsikoita, konvehteja, sydänkaramelleja, aprikoosia, omenaa, viinirypäleitä.
Juustopöydästä löytyi erilaisia levitteitä, salaattia, suolatikkuja, rypäleitä ja muuta makuhermoja kutkuttelevaa. Erityismainintana muheva chilijuusto!



Sushi, johon hänen majesteettinsa jäi kuolettavan koukkuun.
Kakkumestari Jaakko Sepänpoika Bremerin loihtimat kakut sekä Sir Dimitri Saintin luomaa piirasta.


Päivälle oli järjestettyjen ohjelmien lisäksi luotu myös passiivisempia ajanvietteitä. Herrojen kammarissa oli esimerkiksi tammi sekä shakki, jota kreivi Lönnberg ja kreivitär Mina hyödynsivätkin. Naisten kammarissa oli tarjolla dominopeli.


Kreivitär Irene von Dauerfrost, seuranaan Sir Wiik.
Kreivitär Irene von Dauerfrost, eli tuttavallisemmin Iiris (Nanobirds -blogin pitäjä), oli erittäin suurena apuna järjestelyissä ja toimi eräänlaisena päätaloudenhoitajattarenani. Milloin ikinä ehdin vilkaista häneen päin, hän joko auttoi jossakin tai hymyili ja seurusteli muiden vieraiden kanssa. Todellinen sosiaalinen perhonen, josta persoonana on sanottava, että vilpittömyys ja hyvyys ovat jotakin aivan ihailtavan puhdasta.

Aikaa oli onneksi ihan yleiselle serurapiiriliehakoinnille. Suurin osa vieraista tunsi paikalta jonkun, muttei läheskään kaikkia. Paikalla kun oli miltei 50 ihmistä. En ehtinyt alkuvaiheessa vielä rupatella paljoakaan, mutta tilanteen tasaantuessa hänen majesteettinsa astui myös itse hovin seuraan. Oloni oli lämmin, kun näin, miten hyvin kaikki tulivat toimeen keskenään. Oli kuin vieraat olisivat tunteneet niin paikan kuin toisensakin, sillä tunnelma oli kuplivan lämmin ja täynnä viehättävää jännitettä. Uskoisin, että pieni roolien ottaminen myös auttoi asiaa ja kevensi tunnelmaa. Jos tahtoi piilottaa todellisen persoonansa verhon taakse, se oli enemmän kuin helppoa. Oikeastaan olisikin voinut kuvailla, että oli kuin olisimme eläneet nyt täysin toisessa ulottuvuudessa, autuaan tietämättöminä nykyajan kriiseistä tai sosiaalisen median luomista sivelypaineista.
Madmoiselle Myrskyluoto, kreivitär Katri ja Lady Satin käymässä läpi hovin kuumimmat skandaalit!
(Maija, Katri, Maarit.)

Mystinen madmoiselle Paula, Entinen Lombardian kreivitär Neiti Nina Scarletta di Rivombrosa sekä kreivi Lönnberg. (Paula, Nina ja Olli.)

Eräs osittain tietoinen valinta oli kutsua paikalle joitakin sellaisia ihmisiä, joiden elämänkatsomuksissa on jotakin samaa kuin itselläni. Tarkoitan tällä ihmisiä, joita kiehtoo estetiikka kaikkine spektrin väreineen tietynlaisella elegantilla tavalla - kuitenkin niin, ettei asian suhteen olla liian vakavia. Käytännössä se merkitsi sitä, että paikalla oli muun muassa sellaisia muita alternativemalleja, joiden kanssa olen työskennellyt, sekä erilaisia bloggaajia, joiden kirjoitusten lifestyle-aiheisuuteen liittyvät erilaiset undergroundkulttuurit. 

Bloggaajista paikalla oli muun muassa Leena (Luurankoja Kaapissa), Maija aka Mothmouth (Through the Looking Glass), Maarit aka Lady Satin (Enchantment of Satin) sekä Saija aka Saija Sasetar (Frillycakes).

Bloggaajien yhteiskuva. Leena, Mothmouth, Lady Satin ja Saija Sasetar.
Kuva: Teemu Tolmunen
Maijan kanssa olemme olleet useamman kerran työskentelemässä Vixxsin-malliston katalogeissa. Hän on upea nainen, jonka viettelevän kauniiseen ulkomuotoon yhdistyy terävä ja syvällinen älykkyys sekä elegantti ymmärrys synkemmästäkin kauneudesta. Maija voitti kuningattaren suosikin tittelin pukukisassa itse tehdyllä puvullaan.

Yhteyteni Maaritiin mainitsinkin jo aiemmin, ja suosittelen mitä lämpimimmin tutustumaan hänen blogiinsa, mikäli erikoiset vaatteet kiehtovat. Maarit kannattaa myös tavata kasvotusten, sillä hänen ilmeissään on jotakin ihanan sielukasta. Rakastan ihmisiä, joiden silmissä elää syvyys, jonne kätkeytyy jotakin kiehtovan salaista.

Leena ja Saija olivat kumpikin sinänsä uusia tuttavuuksia. Leenaan tutustuin oikeastaan ikuisuus sitten, enkä aivan täysin muista kuinka. Muistan kuitenkin, että puhutaan jo vuosista, kun olemme jollakin tapaa olleet toistemme elämässä, vaikka ehkäpä viimeisen vuoden aikana olemme todella lähentyneet selvästi. Leena on tuntemuksissaan suora ja vilpitön ihminen, jonka rehellisyys on tehnyt vaikutuksen. Jos häntä harmittaa, hän sanoo sen - ja silloin, kun hän on iloinen, koko maailma tuntuu juhlivan hänen ilonsa mukana, eikä yksikään voisi jäädä kylmäksi hänen naurustaan! Hänen rohkeudestaan tulisi niin monen ottaa mallia.

"Mikä skandaali!" Maija ja Laura.
Saija on tuttavuuksistani uusin! Itse asiassa tutustuin häneen tämän blogin kautta ja tykästyin siihen, kuinka kommenteissa oli paljon sisältöä ja pointteja, eivätkä ne jääneet koskaan vain pariin sanaan. Ihastuin hänen lolita-aiheiseen blogiinsa ja kuviin, joiden herkullisuus saa minut joka kerta himoitsemaan kuorrutemuffinsseja. Nom! Ja voi miten soma tyttö kasvotusten. Sellainen siropiirteinen ja sorja, jonka katseessa näkyy terävä älykkyys. Saijan puku oli myös ihan itse tehty! Aiheesta löytyy entry hänen blogistaan.

Kerään vielä myöhemmin heidän kirjoittamansa postaukset juhlista yhdeksi listaksi.

Maijan lisäksi Vixxsin-malleista paikalla oli ihastuttava Laura, joka loihti mitä mielikuvituksekkaimmalla tavalla kampauksensa korkeaksi kätkemällä sen sisään pullon! Enpä olisi osannut ajatellakaan!

Eräs lukuisista hienoista hetkistä oli sellainen, jossa minut pyydettiin hetkeksi syrjään ja sitten jälleen pääsaliin. Muut olivat kerääntyneet salin sivuille ja Katri ja Miikka tulivat ojentamaan minulle upean lahjan: käsintehdyn lohikäärmeen munan Game of Thrones -tyyliin! En olisi osannut kuvitellakaan mitään niin mielettömän upeaa ja mielikuvituksekasta lahjaa! Muna oli pehmustetussa korissa ja tuntui käsissä ihanan aidolta ja raskaalta. (Kehtaattekin ajatella...!)

Sain myös kaikenlaisia muita mielettömän ihania lahjoja, vaikken edes pyytänyt mitään! Herkullisia viinejä, useampia kortteja, Jaakon takoman lusikan yms. Leena antoi neljä elokuvaa ja oli myös tehnyt kortin itse. Maijalta sain ihanan tuoksuvan paketin, josta löytyi kaunis omalla grafiikalla painettu lintuaiheinen kassi sekä Black Phoenix Alchemical Laboratoryn tuoksu Lady MacBeth. Tuoksu on todella jännittävä ja persoonallinen ja kehittyy iholla maltillisesti eksoottiseksi ja mystiseksi, mausteisuudessaankin raikkaaksi. Juuri jotakin sellaista, josta pidän. Kuvaus kuului: "The essence of ambition, covetousness and manipulation: sweet Bordeaux wine, blood red currant, thyme and wild berries."


Eräs suurimpia emotionaalisia elämyksiä tuolta päivältä oli hetki, kun SamiCaptain Samwise Blackharte, privateer of the high seas and the world’s second greatest lover - esitti livemusiikkia trubaduurinamme. Kaikki kerääntyivät kuuntelemaan intensiivisesti ja olivat aivan vaiti, hymyillen hiljaisina. Sitten Sami spiikkasi seuraavan laulunsa, kertoen omistavansa sen minulle. Laulussa laulettiin pienestä linnusta, joka istui kultaisessa häkissään, eikä kurkotuksestaan huolimatta yltänyt taivaaseen - sekä paljon muusta sellaisesta, joka sai minussa aikaan melkoisen reaktion. En saanut estettyä kyynelten virtaamista, vaan itkin vain liikutuksissani, vailla kontrollia. Se oli mielettömän kaunista ja koskettavaa. Sain nenäliinankin käsiini - prinsessa kun olin - mutta itku sen kun vain jatkui koko laulun loppuun asti. Kiitin täydestä sydämestäni ja halasin. Kyseisen laulun voit kuunnella täältä:
http://www.youtube.com/watch?v=NqgCpymU5js

Viimeinen laulu olikin pirteämpi ja inspiroi minut hakemaan Akin tanssiin. En ole kummoinenkaan valssaaja tai mitään muutakaan sellaista, mutta... no, rakkautta oli ilmassa. :)

Videon kuvasi Leena!

Siihenkään ei suinkaan ohjelmamme jäänyt. Illan suussa kavaljeerisiivessä esiintyi Markiisitar Maijan matkoiltaan tuoma Idän Ruusu, joka tanssi meille eksoottisia tansseja. Erikoisuutena olivat miekat, joiden kera viehättävä ja taitava tanssijatar kykeni liikkumaan ketterästi ja joita hän tasapainotteli päälaellaan mielettömällä tavalla. Kaikki pidättelivät henkeään tanssin lumoissa ja ilmoille pääsikin raikuvat aplodit tanssin loputtua. 
Idän Ruusu (Maija) ja miekat.

Vielä hetkeksi palasimme kartanon puolelle viettämään iltaa. Leikimme muun muassa Max Paynen innoittamana Lords and Ladies -improvisaatiota. Tässä improssa sai käyttää vain joko sanoja "My lord" tai "My lady". Kaiken lisäksi prinsessa päätettiin vielä kidnapata, ja peliteema toistui Monkey Island -tyylisessä kaksintaistelussa mitä mielikuvituksekkaampien loukkausiskujen kajahdellessa ilmaan.

Paikan päällä oli myös valokuvaaja Henry Söderlund, joka otti kuvia ihmisistä. Häntä avusti Maria Maunula, eli samainen kaunotar, joka on kanssani Hellsinki Rock Girlseissä ja joka assaroi aiemman entryni khaleesi-kuvien kanssa.

Kuvia tuli otettua paljon! Otimme paljon kaikenlaisia yhteiskuvia, yksittäiskuvia ja erilaisia teemakuvia. Ninan kanssa heittäydyimme villeiksi ja leikimme mansikoilla ja kermavaahdolla. Ensimmäinen hiprakassa suorittamani kuvaus, mutta kieltämättä materiaali näytti silti hyvältä! Sitten yhtäkkiä sainkin vielä iloisen yllätyksen. Erittäin läheinen ystäväni Jonne, joka on kerran jos toisenkin mainittu tässä blogissa, saapui paikalle. Hänellä oli ollut pieniä vastoinkäymisiä, eikä hän ollut päässyt aiemmin. Mutta nyt pääsi, ja se merkitsi minulle todella paljon. Meidät napattiin paikkoin yhteiskuviin ja mehän menimme. Sekin oli tärkeä hetki. Meistä ei taida olla yhtään sellaisia virallisempia kuvia, vaikka työstämme yhdessä papukaijakoulutusta.net -sivustoakin. Oli vähän samanlainen olo kuin jos olisi kaksoisveljen kanssa kuvauksessa.

Henryn ottamat kuvat nähdään vielä myöhemmissä entryissä. Tuskin maltan odottaa!

Kuningatar ja hänen hovineitosensa. Lady Satin, madmoiselle Myrskyluoto, Lady Katri, hänen majesteettinsa itse sekä Lady Eleonoora Blåfield.

Kun kuvaukset ja muut olivat takanapäin, siirryimme vielä viimeiseen viralliseen ohjelmaan, joka oli kavaljeerisiivessä. Lunar Madness -ryhmä, eli Lady Lady Moon sekä Christian Saint olivat järjestäneet yllätykseksi burleskiesityksen! Kun vaatteet vähenivät, me tiesimme, että oli kameroiden aika kätkeytyä kiltisti koteloihinsa. Sen naurua, tirskuntaa ja raikuvia aplodeja aiheuttavan esityksen jälkeen alkoi nimittäin rokokoodisko.

Villiä tanssia, moshaamista, hyppimistä ja pomppimista. Peruukit lensivät, tanssiparit vaihtuivat lennosta, kermavaahto kuohusi ja yötaivaan alla piirtyivät jonkun vaniljasikarin savukiehkurat. Jos joku paleli, häntä lämmitettiin. Juoksimme omenapuutarhassa vetäen luonnon tuoksua sisäämme, keskustelimme syvällisiä, olimme yhdessä ja upposimme täysin siihen satumaailmaan, jonka olimme itsellemme luoneet. Kun kello koitti maagisesti kaksi, vieraat alkoivat kaikota. Osa jäi yöksi piikatupiin. Menin muutaman muun kanssa vielä järveen uimaan ja lopulta käperryin lämmittelemään petiin maailman onnellisimpana ihmisenä. Sanottavaa ja kerrottavaa olisi toki vielä vaikka kuinka. Mutta kuten Jennille vastasin silloin useampi kuukausi sitten, osa asioista saisi jäädä seinien sisälle. Ja juuri näin se tulee olemaan. :)

Kiitos suunnattomasti kaikille upeille osallistujille. En voi sanoin kuvailla, miten onnelliseksi teitte minut. Jo pelkästään tätä tekstiä kirjoittaessani liikutun kyyneliin asti ihan vain siitä ilosta, mitä läsnäolonne ja nämä juhlat saivat aikaan. Olette kovin tärkeitä. :)



Rakkaudella,

Laitilan ja Böömin rinsessa, Suomen arkkiherttuatar, Ranskan dauphine ja ainaskin kuningatar Ida-Emilié Antoinette Josèphe de Cauconén-Lorraine - Shadow Self.



29 comments:

  1. vooi kun kuulostaa ja näyttää ihanalta!

    ReplyDelete
  2. Sinä se vasta ihana oletkin! Oletpa kirjoittanut ihanasti musta ja meistä kaikista ja koko juhlista. Onneksi tämä saadaan kokea kuitenkin uudestaan, koska tähän jäi aivan koukkuun! Eikä se olisi ollut niin upea juhla, ilman sinua kuningattarenamme ja järjestäjänä<3

    ReplyDelete
    Replies
    1. Koitan tehdä parhaani, että seuraavatkin juhlat olisivat ainakin yhtä hyvät. ^^ Melkoinen järkkääminen tuossa toki on, mutta nyt tietää jo mitä tehdä, niin se helpottaa.

      Delete
  3. Awww...tää oli aivan ihana teksti <3 Sä sait mut onnen kyyneliin aivan ihanista sanoistasi! Oli pakko huutaa Teemukin heti lukee tää sun teksti ku se sykähdytti ihan täysin <3 :D Ja on kyllä ihana kuulla, että sinäkin olet onnelinen juhlista, koska sehän tässä kaikkein tärkeintä oli!

    En voi kuin toivoa, että tämän kaltaiset juhlat tulevat vielä uudestaan! Meillä ei nimitäin ole koskaa ollut näin hauskaa :D Juhlasi olivat kerrassaan upeat!

    Kiittäen ja niijaten: Lady Satin

    ReplyDelete
    Replies
    1. Toivon todella, että kaikki menee putkeen ja saadaan kokea tämä vielä uudelleenkin! Oli ihanaa saada teidät paikalle ja mahtavaa, miten täysillä olitte mukana. (Olitte todella viehkeä pari kulkiessanne siellä ulkona, ollessasi Teemun käsivarressa kiinni hennosti kuin jostain elokuvasta. <3 )

      Delete
  4. Ompa kerrassaan mukaansatempaava ja tunnepitoinen teksti! Harvoin käy niin että juhlissa vallitsevaa tunnelmaa pystyy aistimaan tekstien lävitse niin hyvin että voi kuvitella kaiken tapahtuvan silmien edessä! Hurmaavia asuja ja kaikenkaikkiaan sellainen kokemus ettei moni pääsekään moista kokemaan.

    Ps. hörähdin vähän tuolle Monkey Islandille. Yksi parhaimmista peleistä ever! :D

    ReplyDelete
    Replies
    1. Kiitos. :) Toivoinkin, että edes jollain tasolla voisi välittyä, miten mielettömän upea päivä meillä olikaan. ^^

      Delete
  5. Huokaus.. Ei voi muutakuin ihastella! :) Kerrassaan ainutlaatuiset juhlat näyttää olleen, ihan viimeistä myöten. Ja tätä oli niin mukava lukea, kun pystyi siten melkeinpä vierailemaan paikanpäällä ^^

    ReplyDelete
    Replies
    1. Khihii, hienoa! ^^ Todellakin ainutlaatuiset juhlat olivat. Jotenkin vieläkin vain toivoo, että voisi palata takaisin sinne.

      Delete
  6. Hahaa. Ihania muistoja <3 parhaat bileet ikinä. All I can say. Olet loistoemäntä ^-^

    ReplyDelete
    Replies
    1. Indeed! Oli niin mieletöntä, että näitä tulee varmaan hypetettyä pienen ikuisuuden! ^^

      Delete
  7. Voi hyvä tavaton kun juhlat kuulostivat kerta kaikkiaan täydellisiltä, oikein kismittää että itse olin töissä kiinni silloin! Mutta hymyn aihettakin löytyy: olen äärettömän onnellinen siitä että olen saanut oikeasti (ja vieläpä tahattomasti) edes yhden ihmisen toteuttamaan yhden unelmansa elämäni aikana, ja aivan mieletöntä millainen puhdas onnellisuus paistaa tekstistäsi. Kiitos tuhannesti kun kirjoitit tämän, ja anteeksipyyntöni kun en itse päässyt osallistumaan juhlaan! <3

    ReplyDelete
    Replies
    1. Mieletön kiitos sinulle kyllä. Eipä ilman tuota kysymystä olisi tullut varmaan lähdettyä tekemään mitään näin massiivista. Ehkä ensi vuonna pääset mukaan itsekin. :)

      Delete
  8. Todella kauniisti kirjoitat juhlista, ja niin hyvin kuvaillen, että voi tunnelman kuvitella todella hyvin. :) Kuullostavat ihanat juhlat olleen, hienoa nähdä miten paljon ihmiset ovat panostaneet asuihinsa, ja miten paljon siekin olet nähnyt vaivaa juhlien järjestämisessä! :) Varmasti oli kaikki vaiva tämän arvoista ainakin tekstin perusteella. ^^

    ReplyDelete
    Replies
    1. Aw, kiitos kovasti. Totisesti. :) Tuo oli kaiken vaivan (...ja rahanmenon :D) arvoista. :)

      Delete
  9. Voi että mikä ihanainen kertomus ♡ ♡
    Idalla on kyllä sulkakynätaidot hallussa! Sanavalinnat ja lauseiden muotoilut on aivan ihania. Tekstistä tulee elävästi mieleen juhlien tunnelma, mahtavan päivän tapahtumat ja rinsessamme suuri onnellisuus. ♡ ^__^ Kuten jo tästä taisimme puhuakin, ei olisi voinut parempaa toivoa, on jollain tapaa yllättävää, kuinka hyvin näin suuri määrä ihmisiä ja taikajuoman vaikutuksen alaisena tuli läheisesti toimeen.

    Suuret kiitokset ja leidimäiset niiaukset Hänen Majesteetilleen kutsusta valtakunnan karkeloihin ja aivan liian kauniista sanoista! ♡ ♡

    ~ Frillycakes ♥ ~

    ReplyDelete
    Replies
    1. Voi kiitos, kultainen. <3 On niin mielipuolisen ihana olo näistä, että sanat meinaavat kyllä välillä loppua ihan kesken.

      Melkein käy sääliksi muita, kun nämä partyt ovat olleet sosiaalisessa mediassa jo niin pinnalla, että tulee varmaan jo hiukan naamaanhieromisolo. X) Mutta ensi vuonna ehkä saamme entistä suuremman osaanoton! ^^

      Kiitos kovasti, kun tulit niin ennakkoluulottomasti mukaan, vaikkemme edes tunteneet. :) Oli ihana tavata ja saada tutustua sinuun. ^^

      Delete
  10. Aivan upea postaus! Näyttää kyllä olleen varsin koreat juhlat, ei voi muuta sanoa. Asunne ovat aivan uskomattoman kauniita! Näyttää tuota ohjelmaakin olleen melkoisesti ja vaikuttaisi, että teillä on ollut hauskaa. :)

    Pitää vielä kehaista sinua siitä, miten elävästi olet tämän postauksen kirjoittanut. Joskus mielenkiintoisistakin aiheista kirjoitetut pitkät postaukset jäävät vähän kuiviksi, mutta tämä oli kaikkea muuta! Varsin mielenkiintoista luettavaa siis. :)

    ReplyDelete
  11. Oi että, kuulostavat aivan mahtavilta kekkereiltä, onnistuivat varmasti tosi hyvin! Tommosesta juhlastahan vois tehdä melkein perinteen! Oot kyllä ollut taas niin nättinä, kuten muutkin vieraat. :) Ihanaa huomata, että ihmiset viitsivät panostaa! Itse mietin lähinnä kauhulla, miten vähäiseks jäisi osallistujamäärä omassa tuttavapiirissä, jos jotkin pukujuhlat järjestäisin, harmillisen harva semmosesta perustaa. :/

    Odotan innolla lisäkuvia ja -postauksia! :)

    ReplyDelete
  12. Aivan ihania kuvia<3 Tuollaiset juhlat olisi ihana pitää tai olla osallisena :D

    ReplyDelete
  13. Sulla on ollut kyllä vuosisadan bileet! Upeita asuja kaikilla ja on mukavaa nähdä että jopa miehet ovat panostaneet asuihin. Itse olet lumoavan kaunis ja kuin napattu Marie Antoinette-leffasta.

    Heh, oon nähny näistä juhlista niin paljon kuvia ja videota että toissayönä näin jopa juhlista unta! :D Unen perusteella oli kyllä melkoiset bileet x)

    ReplyDelete
  14. Ihan nättejä kuvia, mut kamalaa miten oot alentanu poikaystäväs joksku hovimestariks palvelemaan sua. Huomaa ettei oo tosirakkaus kyseessä. Pyh you.

    ReplyDelete
    Replies
    1. :DDD Repesin.
      Joo, arvon hovimestari ihan itse nimesi itsensä kyllä, vaikka kuninkaaksikin ehdotin. ;)

      Delete
  15. Hieman ehkä repesin tolle pimpelipom kommentille xDD

    ReplyDelete
    Replies
    1. Joo. Soma pikkuinen trolli. <3 Ignoreen menee. ^^

      Delete
  16. Kuulostaapa taianomaiselta ja epätodelliselta tuo kuvailusi! :)

    ReplyDelete
  17. Juhlien tunnelma on jo melkein käsinkosketeltavaa tämän tekstin myötä, kerrassaan upeaa, teillä on todellakin ollut mitä lumoavimmat juhlat. ^^ Ps. Sing for me aiheutti tännekin armottomat itkuparku-kohtakset. Kaunista, kertakaikkiaan. <3

    ReplyDelete

Related Posts Plugin for WordPress, Blogger...