Shadow Self - Varjominä

Tällä kertaa vuorossa on hieman erilainen postaus. Ajattelin nimittäin käsitellä nickiäni Shadow Self, sen merkitystä yleisesti sekä toisaalta itselleni.

Olen kulkenut melko monella erilaisella nettinickillä. Kun menin ensimmäisen kerran Kiss FM:n Linna -chattiin 12-vuotiaana, taisin capsittaa nimekseni LEIDI ja karjuin kovasti SEURAAAA!!!!1111. Myöhemmin repäisin jostakin nimeksi Poltergeist, räyhähenki. Sillä nickillä moni teinivuosieni ropetuttava muistaa minut yhä. Poltergeistia seurasi myöhemmin ircin puolella nimi Fiada, joka oli ollut nettiropessa ihmissusihahmoni nimi. (Trololooo...) World of Darkness -ropemaailman myötä nickiksi vakiintui vuosikausiksi Vaulderie, jolla minut löytää yhä muun muassa Irc-galleriasta. Todella "vakuuttavien" nickien perään liittyi jossakin vaiheessa artistinimeksikin jäänyt Shadow Self, käännettynä varjominä. Mutta mistä se onkaan peräisin ja miksi valitsin sen?


Mikä on Varjominä?

Varjo on yksi jungilaisen psykologian arkkityyppejä, joskin se on liitoksissa jonkin verran myös Freudiin. Wikipedia kertoo, että  "Varjo on jungilaisessa psykologiassa se osa persoonallisuutta, joka on tiedostamatonta ja usein ristiriidassa tietoisen tajunnan kanssa. Se saattaa olla osa henkilön alkuperäistä persoonallisuutta, joka on syrjäytynyt tietoisen mielen tieltä; sieltä löytyvät tietoisen mielen torjumat ajatukset, esimerkiksi epämiellyttävät luonteenpiirteet ja tietoisen mielen kanssa yhteensopimattomat pyrkimykset. Varjo toimii tietoisuuden suhteen kompensoivasti ja vaistonvaraisesti eli sen vaikutus voi olla hyvä taikka paha. Masentuneen tai pelokkaan ihmisen unelmissa ja visioissa varjo voi olla säälimätön tai myötätuntoinen."

Varjo voi kätkeä myös hyviä asioita, mutta suurimmaksi osaksi se sisältää negatiivisuutta. Varjominä on se, joka saa ihmisen projisoimaan omia heikkouksiaan muihin. Jossakin vaiheessa tunnistin tätä paljon itsessänikin. Niinpä nykyisin jonkun ihmisen harmittaessa olen koittanut ottaa sen linjan, että tarkastelen hetken, voisiko minusta löytyä samanlaisia piirteitä. Oletanko toisesta siis asioita siksi, koska teen tai saattaisin tehdä itse jotakin vastaavaa.  Myöhemmin olen lisäksi oppinut havaitsemaan, jos epäasiallinen minuun kohdistuva kritiikki saattaa johtua vastaavasta ilmiöstä.

Tästä projisoinnista on eräällä tavalla hieman kyse esimerkiksi aiemmassa tekstissäni Kettuja ja Pihlajanmarjoja esittämässäni väitteessä siitä, että huomionkipeiksi muita syyttävät ihmiset taitavat joissakin tapauksissa ollakin itsekin niitä huomion perään haikailevia (sitäpaitsi huomion haluaminen nyt on aika normaali asia, eikä minusta edes paha juttu). Mutta pointtina tuossa on se, että jotakuta syyllistetään asiasta, joka koetaan häpeälliseksi itsessään, eikä sitä voida myöntää edes itselleen täysin. Kun joku toinen saakin sen halutun asian, koko piirre muutetaankin negatiiviseksi ja tuomitaan toinen, jotta ei joutuisi kohtaamaan itsessään täyttämätöntä tarvetta, jonka ei tahtoisi olevan olemassa. Samalla tehdään halutusta asiasta halveksittavampi, jolloin saa ikään kuin lohdun. "En olis halunnukaan". Kun alkaa tutkia näitä omia negatiivisia puoliaan, pystyy päästämään irti hyvin suuresta osasta vihaa. Aina toki kyseessä ei ole Varjon aikaansaamat asiat. Mutta pointtina on, että me näemme maailman omasta perspektiivistämme ja kaikki, mitä käsitämme, heijastaa jollakin tavalla omaa mielenmaisemaamme. Jos meidän maailmassamme oletuksena on, että kaikki pettävät, mitä se kertoo itsestämme? Tai jos "kaikki ihmiset ovat ärsyttävän negatiivisia", ehkäpä negatiivisuus onkin itsessä.

Samalla Varjo on kuitenkin hyödyllinen. Sen avulla voi kyetä etsimään omia virheitään ja heikkouksiaan, oppia hyväksymään itsensä ja näin ollen puhdistaa itsensä. Sillä ilman huonojen puoliensa tiedostamista ei voi parantaa asioita. Varjo auttaa hyväksymään hämäryyden itsessämme. Tarkoitus ei ole oikeuttaa huonoa käytöstä, vaan oppia ymmärtämään sitä. Varjo on kuin mentor, jonka avulla voi kehittyä ihmisenä valtavasti.

"In spite of its function as a reservoir for human darkness—or perhaps because of this—the shadow is the seat of creativity."; so that for some, it may be, 'the dark side of his being, his sinister shadow...represents the true spirit of life as against the arid scholar."

Miksi Shadow Self? Entä Shadow Selves?

En oikeastaan ole itsekään ihan täysin varma. Psykologia on aina ollut kiinnostava asia. Samoin ihmisen pimeä puoli. Varjominä on se ihmisen hyvin käytännönläheinen pimeä puoli, joka meissä kaikissa kuitenkin on. Se on eri asia kuin vaikkapa psykopatia tai muu kliseisempi "pahuuden muoto". Se on se sisäinen hämärä, jonka voi joko kohdata tai pyyhkiä sen olemassaolon, jolloin kiistetyksi tullessaan Varjo voittaa.

Beyond Twilightilla on kappale nimellä Shadow Self, johon olen joinakin hetkinä elämässäni uponnut kunnolla. Tätä blogia perustaessani olin käymässä läpi eräänlaista elämänvaiheellista uudistumista ja kuuntelin paljon kyseistä biisiä pitkästä aikaa, vaikka se olikin minulle ennestään tuttu. Tällä kertaa sen tajunnanräjäyttävyys oli ehkä vielä uudenlainen. Koska lopputalven teemani koskivat paljon omia huonoja puoliani ja niiden käsittelemistä, juonsi tästä juurensa lopulta nick Shadow Self. Blogista puolestaan tuli Shadow Selves osittain varatun nimen vuoksi, mutta toisaalta myös toisesta syystä. Teen mallintöitä, teen meikkejä. Tyylini ihannoi fiktiota ja siihen liittyy paljon jonkinlaista persoonilla leikittelyä. Varjominä on kiehtovalla tavalla puettu kuin jonkinlaiseksi toiseksi persoonaksi, vaikkei se toki sitä sinänsä ole. Mutta joka tapauksessa, blogin otsikko kertoo kaikista noista kuvainnollisista Varjominuuksista, joita itseni avulla voin myös loihtia. 

Tästä myös johtuu se, että Facebook-ryhmässä Shadow Self on merkitty julkisuuden henkilön sijasta fiktiiviseksi henkilöksi. Shadow Self ei ole Ida-Emilia, vaan eräänlainen nettipersoona, alter-ego tai pseudonyymikin. Etenkin mallikuviin kuuluu aina myös post-edit, jos valoja ei ole ollut, joten siltäkin osin on vaikea sanoa, mikä on totta. Kuvat ylipäänsä ovat mielenkiintoisia, sillä vaikka ne kertovat paljon, ne eivät koskaan kerro totuutta, edes muokkaamattomina. Ihmistä, jonka kanssa ei ole tavannut kasvotusten, ei voi tuntea loppupeleissä järin hyvin. Voi tietää puhtaita kirjoitettuja asioita, mutta ei syvempää tasoa. Vaikka seuraisi päivittäin fb-sivuni tai blogini tapahtumia, olisin yhä vain nettihenkilöitymä, josta näkee vain sen, mitä minä itsestäni julkisuuteen annan. Tämä julkikuva, Shadow Self, ja se kuka minä todella olen, ovat kaksi täysin eri asiaa.

Näiden kaltaisia seikkoja siis löytyy nickin, blogin nimen ja Facebook-sivuston takaa.

"I know he steals, my body is haunted
Wicked voice in my spirit has control
Blinded by the beauty of my darkness
Makes me fly
Takes me higher

I invoke thee
Blackened lord
Night begins to crawl the skies
Kneel before your master
Shadow self

Taste the pain caressed by chains"


-Beyond Twilight, Shadow Self



(Ai niin. Orkidea kukkii viimein. Se on kaunis tumma violetti, jonka keskellä on pinkkiä sekä keltaisia pisteitä. )

0 kommenttia:

Related Posts Plugin for WordPress, Blogger...