Winter is coming

Suomalainen syksy on lähellä. Vaikka tiedän, että syksy tulee luomaan kolkon tunnelman mieleni sisään, samanaikaisesti tavallaan nautin siitä eräänlaisesta pimeydestä. Vaikka tuntisin oloni alakuloiseksi, pääsen kuitenkin sukelmanaan ajatusteni syvimpiin kerroksiin ja ruokkimaan sieluani henkisellä kasvulla.

Finnish fall is near. Even though I know autumn creates a gloomy atmosphere inside my mind, I kind of enjoy the darkness it brings. Might I feel a bit blue, at the same time I get to dwell in my deepest thoughts, feeding my spirit with mental growth.

En ole järin nauttinut talvesta aiemmin. Oikeastaan vasta viime talvena saatoin todella myöntää itselleni, että kylmyydessä on myös tietty lämpö. Talvi riisuu luontoa niin, että fraktaalit ovat paremmin havaittavissa. Esimerkkinä lumikiteet. Tarkastellessani niitä en halua edes hengittää, sillä muutoin ne sulaisivat - ja minusta tuntuisi kuin tappaisin jotakin kaunista.

I haven't enjoyed winter much before. It was only last winter when I could really admit to myself that there's a certain warmth in coldness, too. Winter undresses the nature so that all the fractals are perhaps even more clearly to be seen. Those little flakes and all. I don't want to breathe when studying them. Otherwise they will melt away and I feel like killing something beautiful.

Minulla oli joitain päiviä sitten kuumetta. Tämä flunssa oli hiukan erilainen. Vähän kuin olisi vaellellut jossakin sairaan ja terveen välimaastossa. Mutta olin todellakin väsynyt. Hyvin väsynyt. Enimmäkseen taisin lähinnä nukkua. Pieni kaneli-helmiäisväritteinen neitokakaduni Ninja tuli luokseni useita kertoja, pyytäen paijausta. Välillä se vain jäi luokseni seurakseni. Luulin, että olin jo parempaan päin, mutta tänään kuume palasi takaisin. Ja tässä se taas on. Ninja. Painaen pehmeähöyhenistä päätään poskeani vasten.

I got fever some days ago. This flue was somehow different. It was kind of like being somewhere in between of being sick and healthy. But I was tired. Very tired. Mostly I think I just slept. My little cinnamon-pearl colored cockatiel Ninja came to me several times, asking to be cuddled. At times she just stayed there, being my company. I thought I got better, but today my fever came back. And here she is again. Ninja. Pressing her soft plumaged head against my cheek.

Jokin aika sitten tein huomioita koskien aiemmin vallinnutta kuolemanpelkoani. Sen inspiroimana kirjoittelin toiseen blogiini. Ah, niin. En ole maininnut siitä, eikö niin? Ne teistä, jotka ovat kiinnostuneita lukemaan hyvin kokeellista, surrealistista, kaoottista, kryptistä materiaalia, josta ei aivan tiedä, mikä on totta ja mikä fiktiota: vieraile blogissani Kaaosuni ja lue lisää.

Some while ago I made a discovery about my previous fear of death. Inspired by that thought, I wrote to my other blog. Oh, yes. Haven't mentioned about that, have I? Unfortunately it's finnish only. But those of you who are interested in reading some very experimental, surrealistic, chaotic, cryptic material without knowing what is true and what's just some fiction, visit Kaaosuni to find out more.