Endometrioosi

Ajattelin kirjoittaa tänään hieman poikkeavana aiheenani endometrioosista, jota sairastan ja joka minulta leikattiin pieni aika sitten. Varoitan, että postaus sisältää nihkeämpää kuvamateriaalia ja epämiellyttävämpääkin tekstiä.

This post is finnish only and tells about endometriosis. I just had a surgery and this post contains some pictures of the surgery wounds. So no esthetics this time.

Endometrioosi, eli kohdun limakalvon sirottumatauti on parantumaton, perinnöllinen, tarttumaton sairaus, jossa kohdun limakalvoa muodostuu kehossa alueille, joille sitä ei pitäisi tulla. Nämä pesäkkeet reagoivat kierron mukaisesti estrogeenitasoihin aivan kuten normaalikin kohdun limakalvo, joka paksunee tilapäisesti ja sitten poistuu vuotona. Kyllä. Se tarkoittaa, että pesäkkeet vuotavat verta. Koska pesäkkeet ovat luonnottomissa paikoissa, ei kudos ja vuoto kuitenkaan pääse poistumaan, vaan aiheuttaa tulehdustilan. Pesäkkeen koko kasvaa, ärsyttää viereisiä kudoksia ja saa aikaan arpeutumaa sekä "kiinnikkeitä". Pesäkkeet muodostuvat kystoiksi, jotka joka kuukausi saavat aikaan enemmän ja enemmän hallaa sekä kasvavat kokoa.

Sairaus aiheuttaa paljon erilaisia oireita, ensisijaisesti eritasoista kipua, sekä kurjimmillaan lapsettomuutta. Lapsettomuus johtuu siitä, että kystat tuhoavat ympäröiviä kudoksia ja arpeuttavat niitä. Kystat voivat myös painaa esimerkiksi kohtua tai munasarjoja, ja munasarjojen sisällä kasvavat kystat eivät ole lainkaan epätavallisia.

Omalla kohdallani meni pitkään, että koko sairautta edes epäiltiin. Muistan, kuinka jo teininä kirjaimellisesti ryömin lumihangessa nelin kontin itkien kotiin hirvittävien kipujen vuoksi. Syytä ei tutkittu, vaan kipuihin määrättiin ehkäisypillerit, jotka auttoivat paljonkin, mutta aiheuttivat toisaalta vuosien alakulokierteen. Muutama vuosi sitten jätin hormonaalisen ehkäisyn havaittuani, miten pahaa se minulle teki. Vähänpä tiesin, että samalla endometrioosini pääsi jatkamaan kehitystään - hormonaalinen ehkäisy nimittäin on juuri yksi niitä harvoja keinoja hillitä endon kehittymistä. Tauti itsessään kävi minulle tutuksi kyllä muuta kautta, sillä ystäväni sairasti sitä. En osannut kuitenkaan yhdistää omia kipujani kyseiseen sairauteen, sillä oireeni olivat muutoin aika erilaiset ja ylipäänsä melko lieviä.

2011 joulun läheisyydessä pommi räjähti, kun kivut muuttuivat sietämättömiksi ja niihin yhdistyi lisäksi outo, viiltävä hartiakipu. Terveyskeskus arveli revähdystä ja kehotti syömään särkylääkettä ja laittamaan kylmää hieroen. Kylmägeeli oli vihoviimeinen, ja tuloksena vain kierin ja itkin niin hirveissä tuskissa, että millinkin hievahtaminen johonkin suuntaan saattoi saada aikaan aivan kamalan kipuaallon. Kipulääkkeet eivät auttaneet, eivät myöskään relaksantit. Meni pari viikkoa, ennen kuin palauduin ennalleni - vain jotta parin viikon päästä saatoin huomata koko ruljanssin uusivan. Sama toistui joka kuukausi. Apteekissa tuli ensimmäisen kerran huomautus, että tuo kuulostaa hermokivulta. Fysioterapeuttiystäväni haastatteli minua hieman ja totesi, että hän ei uskalla missään nimessä hieroa hartiaa. Se oli viisas veto, sillä myöhemmin huomasin, että mitä vähemmän hartialle teki, sen vähemmän tuskaa oli luvassa. Terveyskeskuksen sanat olivat aina samat. Niinpä lopulta käännyin ehkäisyneuvolan puoleen. Eihän kyse nyt millään voi olla mistään hemmetin jännetuppitulehduksesta, jos puolen vuoden ajan kerran kuussa kuukautisen aikana sattuu toinen hartia? Käänne tapahtuikin. "Sattuuko tää?" Niin löydettiin ensimmäinen endometrioosipesäkkeeni. Se ei ollut tosin hartiakivun takana. Hartiakivun syynä oli kuulemma todennäköisesti pesäke, joka oli pallean vieressä. Kuulemma pallean ja hartian solut kehittyvät samoista kantasoluista (anteeksi mahdolliset termivirheet tässä), ja tästä johtuen palleasta kulkee hermo hartiaan. Kun kysta hermon vieressä turpoaa, se painaa hermoa ja saa aikaan kivun. Kipu siis tuntuu hartiassa, mutta syy onkin aivan muualla.

Sain nopean briiffauksen siitä, mitä endometrioosi on. Hyvin nopean. Minut lähetettiin kotiin paljolti sillä tiedolla, etten ehkä saisi lapsia, kourassani resepti minipillereihin - niillä kun voitaisiin hidastaa sairauden kehittymistä. Minipillerit räjäyttivät pääni pahasti ja vajosin niin synkkiin sfääreihin, että natustelu oli vain pakko lopettaa. Valitsin mieluummin kivun kuin 24/7 pahan olon itsestäni johtumattomista syistä. Jäin leijumaan alakuloisena epätietoisuuteen. Noin vuoden päästä aloin kyllästyä lopullisesti myös kipuun sekä ainaiseen "syö buranaa" -kehotteluun, ja vaadin päästä tapaamaan lääkäriä, joka tiesi asiasta jotakin.

Hetken jo haukoin henkeäni, kun terveyskeskuslääkäri piiiitkän historiasepostukseni jälkeen totesi "Niin... mähän olen oikeastaan diabeteslääkäri, enkä tiedä tästä asiasta mitään..." ...mutta lohdukseni ilmeisesti ei kukaan tavallinen lääkäri sillä asemalla ollut perillä aiheesta. Sitä kautta aukeni kuitenkin lähete TYKSiin. Siellä alkoi tapahtua.

Yksi ainut käynti antoi oikeastaan kaiken. Minut ultrattiin välittömästi. Ultrassa näkyi siellä sun täällä sisälläni endometrioosipesäkkeitä tai epäilyjä niistä. Osa pystyttiin tunnustelemaan. Muutaman kystan kohdalla minulle esitettiin kysymys "Onko sulla muuten tällaista oireilua?" "Joo, mutta kai kaikilla joskus on." "No, sun kohdalla tää johtuu suurella todennäköisyydellä tästä kystasta." Pikkuhiljaa tutkimuksen aikana koko bugisen kroppani vyyhti alkoi aueta, ja kaikella oli yksi yhteinen nimi: endometrioosi. Sairauteni tila luokiteltiin vakavaksi ja minulle tarjottiin mahdollisuutta ohittaa jonossa niin, että olisin päässyt leikattavaksi jo hieman päälle kahden viikon kuluttua. Halusin kuitenkin orientoitua ja viettää mukavan kesän, joten jäin suosiolla jonottamaan. Ultran tulospapereissa seisoi muun muassa tieto siitä, että toisen munasarjani sisällä oli 6,5 cm halkaisijan kysta. Mitä lähemmäs leikkaus alkoi käydä, sitä selkeämmin alkoikin tuntea, että sisällä on jotain ylimääräistä. Ensisijalla oli terveyteni, toisaalta olisi tekopyhää väittää, etteikö jokainen tuossa vaiheessa myös miettisi, millaiset jäljet jäävät.

Nyt leikkaus on ohi. Vatsassani on yhteensä viisi tähystysreikää. Ennen leikkausta muistan ajatelleeni, että ensimmäisenä heräämössä varmaan katson, montako haavaa tuli. Heräämössä kuitenkin olin sen verran mömmöissä, ettei asia kauheasti kiinnostanut, vaan taisin kurkistaa paidan alle vasta leikkauspäivän iltana. ...saadakseni jännittää lisää, sillä haavat oli luonnollisesti sidottu. Siteet sai kuitenkin ottaa pois jo muutaman päivän päästä itse.

Koitin oikeastaan googlailla jo ennen leikkausta, mitä olisi luvassa. Tiedän useita endopotilaita, mutten ole itse asiassa nähnyt livenä kenenkään arpia. Niinpä ajattelin dokumentoida omien arpieni kehityskaaren ja paranemisen. Ehkä siitä ja tästä tekstistä on jollekulle joskus hyötyä. Ennen kaikkea siitä lie hyötyä itselleni kehoni hyväksymisessä sekä korvien sisäisten issueiden ennaltaehkäisyssä.

Siteet paikoillaan.

Siteiden poistamisen jälkeen, muutama päivä leikkauksesta. Lantion haavat olivat paljon siedettävämmät tuolloin, siinä missä vatsan päällä pehmeämmissä kohdissa olevat haavat olivat todella turvonneet ja kipeämmät.

Siteiden poistamisen jälkeen, muutama päivä leikkauksesta. Vatsan alue ja lantio vielä voimakkaasti turvoksissa.

2,5 viikkoa leikkauksen jälkeen. Ruvet ovat tippuneet jo. Tikit on poistettu. Turvotus laskee pikkuhiljaa, mikä näkyy selvästi verratessa tätä ja edellistä masukuvaa. :) Mielenkiintoisena seikkana se haava, joka oli parhaimman näköinen ensimmäisenä, parani tähän pisteeseen viimeisenä.

2,5 viikkoa leikkauksen jälkeen, lähikuva.

Eli sellaista. Seuraavaksi koitan kirjoitella jotakin mukavampaa. ;)


Comments

  1. hui, onks tää sairaus kuinka harvinainen, kun en oo ikinä kuullu tämmösestä :o oonko vaan tietämätön.

    ReplyDelete
    Replies
    1. Se on itse asiassa hyvin yleinen, mutta todella paljon alidiagnosoitu. Se on yksi yleisin syy lapsettomuuteen ja kuukautiskipuihin - mutta kukaan ei kerro nuorille naisille, että voimakas kuukautiskipu itse asiassa ei ole normaalia. :/

      Delete
  2. eihän noi arvet näytä pahalta ollenkaan. Tsemppiä!

    ReplyDelete
    Replies
    1. Kiitos! :) Joo, uskoisin, että vuoden päivien vierittyä tuskin paljoa on jäljellä.

      Delete
  3. Olet hirvittävän urhea, kun jaksoit kertoa sairaudestasi näin yksityiskohtaisesti. Tämä auttaa muistamaan, että olemme kaikki tavallisia ihmisiä ulkonäköön ja kokoon katsomatta. Annoit uudenlaiset kasvot itselleni tuntemattomalle sairaudelle.
    Kiitos sinulle ja paljon jaksamisia. <3

    ReplyDelete
    Replies
    1. Voi, kiitos kovasti. <3 Pelkäsin hieman kirjoittaa tätä, mutta todella kiva, jos teksti herättää jotain positiivista. :) Kiitos jaksamisten toivotuksesta!

      Delete
  4. Tällaisiakin on tosi tärkeää kirjoittaa blogeissa. Ja hienoa myös tuo kuvallinen dokumentointi, ja kaikki mitä itse ei ole aiheesta löytänyt etsiessään. Hieno homma.
    Miten tuon sairauden kanssa sitten jatkossa toimitaan? Saitko jotkut lääkkeet siihen?

    ReplyDelete
    Replies
    1. Endometrioosia ei voi varsinaisesti lääkitä, vaan se on parantumaton. Sen kehitystä voidaan kuitenkin hidastaa tuolla hormonaalisella ehkäisyllä tai käynnistämällä vaihdevuodet. Ja leikkauksella voidaan poistaa jo syntyneitä kystia ja siten kipua. :) Minun kohdallani kokeillaan paikallista hormonaalista ehkäisyä ja se toistaiseksi ei ole ihan hirveästi sotkenut vielä päätä niin pahasti kuin minipillerit. :) Eli hyvältä näyttäisi toistaiseksi!

      Delete
  5. Toivottavasti uusista hormooneista on hyötyä ettei koko homma uusis tollein. Tärkeintä on aina sairauksien kanssa että tietää minkä kanssa mennään.. mulla oli ton mun bipolaarisuuden kanssa kans aikamoinen käännekohta elämässä, oli kiva tietää, että en ole hullu, vaan että päässä on synnynnäinen vika joka saa mut olemaan välillä ei oma itseni. Tieto jotenkin lohduttaa vaikka vaiva oiski ikuista.

    ReplyDelete
    Replies
    1. Oh, tuosta olisi mukava tietää lisää. Itsellä on bipoa suvussa jonkin verran ja vaikkei itsellä olekaan, on aina jännä tietää, mitä minkäkin asian takana onkaan.

      Delete
  6. I used my translator to read this post, because I suffer from this condition as well.
    This information has really helped me understand that I should not further keep away from the doctors.
    Thanks for your post! Positive lights for us both, concerning these issues.

    ReplyDelete
    Replies
    1. So nice to hear if this helped! Yes, visiting doctor really is a good thing. Even though the surgery gives the final diagnose, they can still see especially the larger cysts in ultra. :) The surgery has already helped me a lot and I haven't had any familiar pain (of course I still do have some surgery pain but it's different from the one that the cysts caused).

      I wish you all well and if you decide to have the surgery, feel free to ask if you need any help or tips. :)

      Delete
  7. Mulla todettiin viime vuoden keväällä dermoidikysta joka oli kasvanut munasarjassani jo kohdussa kehittyessäni. Se on siis mun kaksoissisar joka on hämysti kasvanut mun sisälle. Kysta oli 12 cm leveä ja oli aiheuttanut mulle vuosien kivut, aivan kamalat. Mä onneksi törmäsin heti osaavaan lääkäriin joka ultrasi ja pisti asian kunnolla etenemään. Olin tosin tajunnut mennä lääkäriin muutama vuosi liian myöhään joten menetin melkein toisen munasarjani. Leikkaushan oli tähystys, eli aika helppoa oli toipua. Surulliseksi kuitenkin tulin koska olisin halunnut oikean kaksoissisaren. En möykkyö munasarjassa, siellä möykyn sisällä nimittäin oli kaksi hammasta ja hiuksia. Huh. Tunnottomaksi silti olen jäänyt koska möykky on vuosien ajan painanut hermoja. Eli en saa lemmiskellessä juuri mitään irti. Jänniä juttuja voi ihmiselle käydä. Nyt tsemppiä sulle ja mahdottoman hyvät jatkot! Oot vahva nainen! :)

    ReplyDelete
    Replies
    1. Huh! Melkoinen tarina kieltämättä :o Jotenkin todella surullinen ja toisaalta lääketieteellisesti kiehtovakin asia. Etenkin yksityiskohta hampaiden ja hiusten löytymisestä loksauttivat suuni auki. Mutta onneksi sinä olet kunnossa muutoin ja leikkaus meni hyvin. :) Oikein lämpimiä jatkoja myös sinulle! Kiitos, kun jaoit kokemuksesi.

      Delete
  8. Ihmeellistä pompottelua olet joutunut kokemaan julkisella sektorilla! Kun itse epäilin itselläni endometrioosia, menin yksityiselle gynelle joka tuputti pyytämättäni välittömästi lähetettä tähystykseen! Siksi olen aina yllättynyt negatiivisesti kun kuulen että joku on rampannut joskus vuosiakin julkisella eikä ole koskaan saanut kunnon apua.

    Minua ei ole vielä operoitu sillä kivulias kysta joka minulla oli ja joka todnäk. oli endoa, kuten ultralla havaittu endoröpelö katosivat elämänmuutoksen myötä. Suurin apu oli kalaöljy jota oli vaikea alkaa ottamaan sillä olen kasvissyöjä mutta kalaöljy poistaa tulehdusta koko kehosta tehokkaasti ja auttaa immuunipuolustusta. Uskon että sillä oli suurin syynsä sille miksi oloni on helpottanut. Lisäksi aina kun otan sitä säännöllisesti ja n. viikkoa ennen kuukautisia tupla-annoksen, katovat kaikki kipuni joka on suuri ihme. Ennen mikään reseptilääkekään ei vienyt kaikkia kipuja. Tsemppiä sinne.

    ReplyDelete
  9. Minunkin on pakko kehua miten rohkeasti uskalsit kirjoittaa vaikeasta aiheesta! Mulla on endometrioosia suvussa jonkun verran, ja sitä on epäilty itsellänikin. Toistaiseksi sitä ei ole kuitenkaan todettu, ja kivutkin ovat onneksi helpottuneet siitä, mitä ne ovat pahimmillaan olleet(kiitos osaksi pillereiden). Tunnen myös useita joilla on tauti, mutta onneksi se ei ole aiheuttanut kenellekään heistä mitään niin pysyvää, kuin lapsettomuutta.

    Tsemppiä sulle jatkoon! :)

    ReplyDelete
  10. vaikka ite oonki vähän outo ja ajattelen arvet kauniina, suosittelen hakemaan apteekista sinkkipastaa jos tahdot auttaa arpia vaalenemaan :3

    ReplyDelete

Post a Comment

Popular posts from this blog

Innocent catalogue

Review sponsored by EMP: Melissa Waist Coat, Blacklace cardigan & Lady Gothica

Kevein meikein