Paljastuksia, osa 2

Suvi postasi minulle kysymyskatraan! Kiitoksia!


1.
Mitä sinulle kuuluu?


Tulin juuri töistä ja olen hiukan väsynyt. Saan piakkoin ruokaa, joten veikkaan verensokerin nousemisen piristävän oloa hieman. Muutoin on ihan mukava olo. Opin töissä tänään level designia ja olen erittäin ylpeä itsestäni! (Suklaa olisi enemmän kuin jees atm.)

2.
Seuraatko jotain tv-ohjelmia? Mitä?

Game of Thrones on tämän hetken ehdoton suosikkini. Muita en sinänsä seuraa tällä hetkellä. Jos satun avaamaan television Housen aikana, katson sen mieluusti! Muinoin tullut Young Dracula oli myös aivan huippu, jos uskaltaa olla hieman lapsenmielinen. Myös South Park ja Ugly Americans ovat hyviä.

3.
Mitä harrastat?

Perusharrastuksista voisi nimetä, että lemmikkilintuja, laulamista (Musiikkiopistolla) ja maskeeraustaidetta. Tuppaan aloittamaan uusia villityksiä ja projekteja välillä. Niiden loppuunsaattaminen on eri juttu... Harrastan myös ihmissignaalien tulkinnan opettelua, mm. mikroilmetutkimusta (FACS yms). Kuten selkeästi tapahtuu oikealla. ->

Lisäksi harrastan itseni kaitsemista milloin mitenkin, mm. meditoiden, kynttilöitä polttamalla illalla lukiessani, suitsukkeilla kikkailua yms. Harrastan myös kuntoilun aloittamisen lupaamista.

4.
Oletko mieluummin valokuvaajana vai kuvattavana?

Kuvattavana! Kuvaaminen on kivaa myös, mutta toisella tavalla.

5.
Onko itserakasta myöntää omasta mielestään osaavansa jotain/olevansa hyvä jossain? Missä menee raja?

 Ei ole itserakasta myöntää olevansa hyvä jossakin. Käsitys siitä on osa suomalaista kulttuuria. Saksankielenopettajani kertoi muinoin tapauksesta, jossa oli ollut Saksassa juhlissa. Hänen mekkoaan oli kehuttu, mihin hän oli suomalaiseen tyyliin vastannut, että "Eihän tämä nyt mitään... halpa peruskolttu vain... ei mikään niin ihmeellinen". Häneltä oltiin kysytty hämillään, että miksi hän sitten valitsee jonkun toisen juhliin jotakin sellaista, minkä kokee itse huonoksi tai halvaksi. Rajanveto on haastavaa ja varmastikin subjektiivista myös. Omalla kohdallani raja menee siinä, jos ei osaa nähdä vastapainona myös omia virheitään. Jos käsitys omasta osaamisesta on realistinen, ei ole mitään ongelmaa. Omalla osaamisellaan ei myöskään tulisi latistaa muiden osaamista. Jos on vaikkapa hyvä tekemään musiikkia, ei tule silti runnoa jonkun toisen eriäviä mielipiteitä. Joskus on tietysti myös tilanteita, joissa on kyse terveydellisistä asioista. Esimerkiksi lintuharrastuksen kohdalla painotan mieluiten realistisissa mittasuhteissa ensisijaisesti lintujen hyvinvointiin. Jos joku toinen ratkaisisi asian siten, että elävät olennot kärsisivät turhaan, voisin sanoa täysin epäilyksettä olevani helkkarin hyvä linnunpitäjä toiseen ihmiseen verrattuna. Joskus voin toki olla myös huonompi kuin joku toinen - esimerkiksi minulla voi olla huonommat tilat tai vastaavaa. Summattuna: Jos osaa suhteuttaa osaamisensa, tiedostaa oman kykynsä realistisesti ja tunnistaa myös huonot puolensa, ei ole mitään väärää sanoa rehellisesti, että vittu meitsi on kulmakunnan paras jossakin asiassa.

6.

Nauratko ikinä Demin/MissMixin/tyttöihkujee lehtien kysymyspalstojen kysymyksille ja vastauksille?
En lue moisia pahemmin, mutta joskus on tullut hiukan hihiteltyä noille kieltämättä. Enemmän mietin kuitenkin, kuinka suuri osa kysyjistä on trolleja.

7.
Teatteri vai elokuvateatteri?
Riippuu fiiliksestä! Olen teatteri-alan ammattilainen, joten sikäli teatteri. Teatteri on aina uniikki tapahtuma, eikä yksikään esitys koskaan mene täydellisen samalla tavalla. Elokuvalla on erilaiset hyvät puolensa ja elokuvaa on helpompi alkaa katsoa. Teatteri vaatii hiukan vaivaa. Nämä kaksi asiaa ovat minusta kaksi täysin eri taiteen lajia. Esimerkiksi teatteriohjaaja ei voisi ohjata elokuvaa ilman lisäkoulutusta - ja toisin päin. Mitä tulee näyttelemiseen, rakastan tuhat kertaa enemmän teatterinäyttelemistä. Se sopii luonnostaan suurieleiselle kehonkielelleni paljon paremmin kuin minimalistinen elokuvanäytteleminen.

8.

Oletko kateellinen niille naisille kauppakeskuksessa, joiden miesystävät hymyilevät ja viihtyvät naisensa kanssa oli putiikki mikä hyvänsä, meanwhile oma miekkosesi kitisee, vitisee, polkee jalkaa ja itkee krokotiilinkyyneleitä päästäkseen edes sille penkille kaupan ulkopuolella?
Ei tarvitse olla. Ikkunashoppailu ja shoppailu on minulle ja kumppanilleni yhteinen harrastus! Silloin, kun on ollut kumppani, joka ei moisesta ole piitannut, en ole tullut ajatelleeksi asiaa kauheasti. Minulle ei ole sikäli väliä, jos toista ei kiinnosta materian metsästäminen. Kunhan antaa sitten minun tehdä omat juttuni. :)


9.
Mitä mieltä olet tytöistä, joita kiinnostavat autot, "poikien pelit" ynnä muu, vai onko tällainen lokerointi totaalisen tyhmää?
Nörtit pelaajatytöt ovat äärimmäisen hawt ja cool! (Krhm... itsehän en ole sellainen... krhm... eeen...) Autoista pitävät tytöt, jotka pitävät -oikeasti- autoista, ovat myös siistejä. Mutta tytöt, jotka teeskentelevät pitävänsä autoista ja lähinnä rakastelevat konepelliä bikineissä, ovat vähän vähemmän jees. ...Mutta jos on nörtti, pitää peleistä, pitää autoista ja poseeraa auton kanssa samaan aikaan, cooliusastetta on tarpeeksi! Okei, todellisuudessa asialla ei todellisuudessa ole oikeastaan mitään väliä itselleni. Kunhan on hyvä tyyppi ja kiva ihminen, saa olla puolestani kiinnostunut mistä tahansa. :) Hmm. Tuossa kai ollut sinänsä lokerointia, mutta jos tarkoitetaan sitä, että onko tomboyksi luokitteleminen tyhmää, niin ei se minusta! Se on kuitenkin aika positiivinen lokero omissa silmissäni.

10.
Onko lapset kivoja?

Riippuu hieman lapsesta ja iästä. Somat lapset ovat kivoja. Kuten tuo kuvan toukka. Lapset, jotka letittävät hiuksiani ja upottavat niihin kukkasia! Tai näkevät kärpäsen laskeutumassa kädelleni ja kertovat minulle, miten se kärpänen rakastaa minua kovasti. :) Tai lapset, jotka laulavat sellaisella värisevällä, hennolla äänellä ujosti. Ja ne lapset, jotka hymyilevät hyvin lämpimästi katsoen suoraan silmiin! Jokainen lapsi itkee joskus ja se on täysin normaalia, samoin pienet vahingot ja tutkiminen. Mutta sitten on niitä riehuitkupotkuraivaritapauksia, jotka ovat aina kasvot vänkyrällä. Tai pissaavat legoihin ja tuovat ne ruokapöytään vieraiden nähtäviksi. Tai potkivat kesykyyhkyjä ulkona. Tai hinkkaavat housujensa sisältöä ja sitten ojentavat karkin samalla kädellä. Tai aivastavat ruokaani räkäänsä. Tai nuolevat leivänmurut minun astioiltani vanhempiensa ollessa luonani kahvilla. Tai tekevät tortut työläppärin päälle. Sellaisista lapsista en pidä. Ja vielä pikemminkin, en pidä vanhemmista, jotka eivät korjaa lastensa tekemiä vahinkoja.

11.
Mikä on tyhmintä/huonointa, mitä voi kirjoittaa blogiin?

Typerintä on kirjoittaa sellaisista asioista, jotka vahingoittavat nolaavalla tavalla selkeästi joko itseään tai muita. Esimerkiksi omalla nimellään olisi todella idioottimaista kirjoittaa vaikkapa seksikokemuksistaan julkisesti. Jokainen on varmaan joskus purnannut vaikkapa riidasta kaverinsa kanssa, mutta nyt tarkoitan oikeasti sellaisia asioita, jotka voivat vaikuttaa esimerkiksi omaan tai toisen henkilön työnsaantiin turhan vuoksi. No jaa. Mistäpä minä tiedän, josko joku työnantaja toteaa: "Toi tyyppi pitää meikkiblogia. Ei oteta sitä töihin". Mutta tuskinpa. Sitten en ole ehkä muutenkaan oikea työntekijä sellaiseen firmaan. Sen sijaan, jos työnantaja katsoisi jonkun blogia ja joutuisi toteamaan: "Tämä päiväkotiimme töihin hakeva henkilö kirjoittaa blogissaan seksikokemuksistaan ja mieltymyksistään pieniin lapsiin sekä postailee kuvia uusista silikoneistaan. Ei oteta sitä töihin." Silloin ratkaisu on aivan bloggaajan omaa syytä. Niin ja tietysti tyhmää on paljastaa liikaa. Se, missä menee "liikaa", on subjektiivinen asia. Jonkun toisen liikaa voi olla toiselle vain pintaraapaisu.

Sellaista tällä kertaa! Kiitos, Suvi! ^^

4 comments:

  1. Aww kiitos! :) <3 Oli mielenkiintosta lukea sun vastaukset :)

    ReplyDelete
  2. Todella mukava lukea näitä vastauksia. Mulla on varmaan joku outo fiksaatio näiden ja erilaisten trivia/fakta tietojen lukemiseen kun tykkään lukea tuntemattomien ihmisten vastauksia ihan sanatarkasti. :DD Mukava tietää ihmisistä erilaisia asioita vaikkei tunnekaan, voi samalla vertailla onko jotain yhteisiä mielenkiinnon kohteita/piirteitä/tapoja jne. :)Näiden vastausten perusteella vaikutat äärimmäisen järkevälle ja miellyttävälle persoonalle. :)

    Jotain samaa kyllä huomasinkin itse asiassa.

    Inhoan ja lähestulkoon vihaan sitä kun ihmiset sättivät itseään ihan turhan takia. Joko tuon huonon itsetunnon takia tai sitten saadakseen huomiota (tämä se on kaikista rasittavinta tulee sellainen olo että nytvittuoikeesti mutta kuitenkin pitäs olla jotenkin korrekti mutta jos sanot että "no etkä oo"/"äläs nyt" tai muuta tuollaista niin sitten se vininä jatkuu ja tulen siihen tulokseen että okei oon ihan hiljaa..yleensä auttaa). Realisti pitää olla, pitää myöntää omat hyvät puolet ja omat huonot puolet ja pitää ymmärtää kanssa se että nyt ei ole kaikessa hyvä eikä tarviikaan, ei kukaan ole täydellinen. Ja vähän optimismia siihen päälle niin kyllä se siitä suttaantuu. Sanoisin että kun on vaan tämä yksi maallinen elämä, tämä tässä näin niin eletään se turhia vinisemättä niinkuin itse halutaan ja jos jokin mättää niin tehdään sille asialle jotain, mitä nyt pystyy tekemään. Jos on tarpeen. Suomalainen kansallinen itsetunto on mulle kauhistus, tämä kyntöaura meininki omaa itseään kohtaan. Jos olet hyvä jossain niin kyllä sen saa sanoa. Ja pitää! Ei ihminen siitä "ylpisty" tai mene pilalle. Ja jos jotain haittaa se niin oma on ongelmansa. Viittaan tähän elämään, ainoa mikä on kuten kroppa kokonaisuudessaan: fyysinen, henkinen, sosiaalinen puoli. Pidetään siitä huolta, oikeasti. Arvostetaan itseämme. Kukaan ei tee sitä puolesta, niin klisee kun se onkin. Mä oon vakaasti sitä mieltä että siksi tässä maassa on niin paljon henkisiä sairauksia, kun vaan sätitään toisia, kuunnellaan mitä idioottimaisuuksia muut suoltaa ja ei arvosteta sitä mitä itseltä löytyy. Jos on herkempi ihminen niin alkaa uskomaan tuota kaikkea peeaata. Mutta niin.. välitetään itsestä! Tietenkin terveessä mittasuhteissa, ei mennä ylimielisyyteen ja elitismiin. Ja kannustetaan aina muita, ollaan positiivisia! :)

    Lapsista.. huonotapaiset lapset ja niitten huonotapaiset vanhemmat jotka ovat semmoisiksi lapsensa opettaneet ei saa arvostusta täältä. Käytöstavat kunniaan aina kaikkialla ja kaikille.

    ReplyDelete
    Replies
    1. Täyttä asiaa puhut! Tämän perusteella myös sinä tunnut todella fiksulta ja asialliselta ihmiseltä. :)

      Minusta olisi jopa parempi, jos ihmiset hieman ylpistyisivät ja voisivat riemuita siitä, mitä ovat! ^^ Sitten, kun on saavuttanut tietyn tason, voi auttaa muita saavuttamaan saman ja oppimaan lisää. :)

      Myönnettäköön, että sellainen minor side minussa on, että jonkun tehdessä saman virheen useita kertoja alkaa minulla kiehua hieman herkemmin, lähinnä siis silloin, jos virheen olisi voinut välttää pienellä satsauksella ja edellisistä oppimalla. Koen tärkeäksi, että ihmiset myös kehittävät itseään hyvään suuntaan. :) Toisaalta niin kauaa en jaksa kauheasti änkätä, kun muiden teot eivät vaikuta negatiivisesti omaan elämääni (tai muiden ihmisten). Tuo ei nyt sinänsä ehkä liittynyt asiaan, mutta tuli jostakin mieleen vain. :D

      Delete

Related Posts Plugin for WordPress, Blogger...